Itse oletin, että tarinat olisivat olleet lähempänä toisiaan ja molemmat ovat onnistuneita teoksia. Sarjakuva kannattaa lainata kirjastosta, jos on tarjolla - ei siinä mitään menetä.

Ilman spoilaamista, jaksaako sitä lukea jos on katsonut tv-sarjan?

Kevät on jo pitkällä ja pitkän Atlas Shruged:in väliin tuli luettua The Walking Dead - Ensimmäinen kirja. En tiennytkään, että alkuperäinen sarjakuva erosi tv-sarjasta näinkin paljon.

Ja eikun tiiliskiven kimppuun...

No Easy Day: The Firsthand Account of the Mission that Killed Osama bin Laden eli Suomeksi Kova päivä: Hyökkäys Osama Bin Ladenin piilopaikkaan tuli luettua. Kirja eroaa Tammikuussa ilmestyneestä leffasta. Kun elokuvassa keskityttiin CIA agentin Osama jahtiin, niin kirjassa kerrottiin Seal miesten Devrgu-ryhmän ottamuksista.

Edellisen perään luin Elossa kuoleman kentillä. Tarina kertoo Punaisten Khmerien kansanmurhasta Kambodzassa 75-79. Tarinan kertoo sieltä selvinnyt Ranskalais-Vietnamilainen Denise Affonco. Hän menetti miehensä ja 9-vuotiaan tyttärensä noiden vainojen aikaan.

Metro 2033 on myös päässyt omalle luettavien listalle, mutta nyt alkoi pitkä urakka Ayn Rand:in Atlas Shrugged. Teos on yksi pisimmistä koskaan julkaistuista romaaneista ja BioSchokin utopia osittain perustuu tähän kirjaan.

Luin juuri joululahjaksi saamani kirjan, Hunter S. Thompsonin Fear and Loathing in Las Vegas alkuperäiskielellä. Thompsonin uniikki kerronta ja huumoripitoinen teksti takasivat hienon lukukokemuksen, hymähdin jopa ääneen monesti kesken lukemisen. Suosittelen kaikille "pimeän" kirjallisuuden ystäville.

Päätinpäs tossa antaa näille kirjoillekin mahdollisuuden ja halusin muutenkin jotain iltaluettavaa niin pääsis aikaisemmin nukkumaan arkisin. Toivoin siis joululahjaksi kirjaa nimeltään Metro 2033. Osa varmaan tuntee tämän jo samannimisestä pelistä, joka on kuulemma huonompi kuin kirja. Kyseessähän on siis postapokalyptinen kirja, jossa ydinsodan johdosta maan päälliset olot ovat ihmselle kelvottomat. Tämän johdosta jäljellä elossa olevat ihmiset asuvat Moskovan metron tunneleissa perustamissaan yhteisöissä entisillä metroasemilla. Kirjan kannen sisäpuolella on kartta kyseisitä metrotunneleissa, jonka avulla voi hahmottaa paremmin kirjan tapahtumien sijainteja.

Olen kyllä tykännyt mitä olen sen ~100 sivua ehtinyt lukea ja vielä olisi reilut 400 jäljellä. Mielestäni on ollut kyllä todella hyvä kirja vaikka eipä tuossa oikeastaan ole ehtinyt edes mitään tapahtua, pelkkää rupattelua ja tarinoiden kertomista, mutta jo ne ovat olleet mielestäni välillä jännittäviä ja ehkä hieman ahdistavia. Vaikuttaisi kyllä siltä, että antoisia lukuhetkiä tulossa.

Jahas siirretääs tämäkin keskustelu uudelle vuodelle, kun joulunpyhinä tuli luettua muutama kirja.
Ensin sain päätökseen The Pacific - tyynenmeren taistelutoverit. Kirja erosi hieman henkilöhahmoiltaan Hbo:n minisarjasta ja mukaan oltiin saatu amerikkalainen sotavanki sekä syöksypommittaja. He toivat uutta näkökulmaa taisteluihin. The Pacific auttoi minua sijoittamaan taistelut saarista 2.maailmansodan aikajanalle. Lisäksi kirja korosti kuinka raakaa sotaa näistä pienistä paratiisisaarista käytiin. Natsisotilaat ymmärsivät antautua, mutta japsit tappelivat viimeiseen hengen vetoon. Kirjaimellisesti heidät piti yksitellen käydä "savustamassa" ulos bunkkereistaan.

Toinen kirja kertoi hieman erilaisesta maailmansodasta. World war Z - Suomeksi Sukupolvi Z - on sodan jälkeen ympäri maailman kerättyjä haastatteluja. Näissä käydään läpi sota ensimmäisestä tartunnasta maiden takaisin valtaamiseen. Kirja esitti kuinka eri maat yrittivät aluksi hoitaapeitellä puhjenneen ongelman. Sitten kakka osuikin jo tuulettimeen ja totaalinen kaaos pääsi valloilleen. Syttyi ns. normaaleja sotia sekä sisällissotia. Ase arsenaalia käytettiin laidasta laitaan, mutta koordinoitu puollustus uupui niin huonosti siinä kävi. Vuosien saatossa selvinneet oppivat selviytymään ja lähtemään hyökkäyskannalle. Vähitellen maat olivat taas elävien hallussa, mutta kaikki oli muuttunut. Hyvä fiktiivinen historiikki.

Edellisin taisi olla Dan Brownin "Kadonnut symboli". Uutta lukemistoa pitäisi keksiä, joten ottaisikohan sitä taas tauon jälkeen Sormusten Herra-trilogian hyllystä?

George R.R. Martinin kirjojen jälkeen on ollut vähän hiljaista. Aloitin Andrzej Sapkowskin The Last Wishin.

Jahas, muut ovat varmaan lopettaneet kirjojen lukemisen? Lisätään luettujen kirjojen listaan Lincoln Child:in ja Douglas Preston:in Tulikivi. Kirja kuuluu Pendergast-sarjaan, joissa mysteerisiä rikoksia ratkoo FBI:n agentti Pendergast. Kirja oli aika tiiliskivi, mutta viihdytti koko läpiluku ajan. Palaan varmaan sarjan pariin joskus myöhemmin, jos "pakkolukea" kirjat vähenevät listaltani.
http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=8491

Tämän jälkeen täytyi taas kokeilla nuoriso scifiä. Kehuttu Philip Reeve:sin Kävelevät koneet tarjosi omaperäisen Post-Apocalyptisen maailman, jossa liikkuvat kaupungit syövät toisiaan. Jostain syystä satun lukemaan väkivaltaisia ja raakoja nuorisokirjoja kuten Nälkäpeli ja tämä oli sitä myös. No ehkä kirjat olisivat jääneet hyllyyn, jos olisivat muistuttaneet Twilighteja.
http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=1069

Nyt menossa The Pacific - tyynenmeren taistelutoverit. Luulin aluksi kirjan kertovan saman tarinan kuin HBO:n minisarja, mutta kirjassa on jätetty pari hahmoa pois ja otettu pari heidän tilalleen mm. syöksypommitaja, jotka lisäävät taisteluihin aivan uuden näkökulman. Lisäksi tapahtumat kuvataan tv-sarjaa tarkemmin, koska sehän tiedetään, että tv:ssä ja varsinkin elokuvissa joudutaan oikomaan monia kohtia.

F.Herbertin Dyyni : Profeetta luettu ja kirja loppu aivan yllättäen. Tarinan päättyessä sivuja oli vielä jäljellä n.100, mutta ne sivut olivat liitteitä - jotka kannattaa myös lukea, mutta vasta luettuasi trilogian, koska sisältävät spoilereita. Dyyni oli kokonaisuutenaan hyvä ja eteni nopeasti. Lsäksi voisi luulla, että kirja/t on kirjoitettu 2000-luvulla, kun käsittelevät tämän päivän aiheita mm. ilmasto, ylikansoitus ja planeetan luonnonvarojen riisto. Tarinasta ei mitenkää paista läpi, että olisi kirjoitettu 50 vuotta sitten.


Tulen ja Jään laulu on luettu A Dance with Dragons:iin saakka ja nyt odottelen käännöstä kyseisestä kirjasta uudelleen lukua varten.

Nyt nappasin omasta hyllystä Lincoln Child:in ja Douglas Preston:in Tulikivi. Kovakantinen tiiliskivi oli joskus myynnissä Cittarissa 6,95 eurolla. Niinpä nappasin mukaani, kun toinen kirjoittajista oli Lincoln Child, jonka aiemmasta teoksesta Uusi Atlantis pidin - löytö tältä forumilta.

Dyydin kirjasarja on kyllä loistavaa viihdettä. Itse olen lukenut trilogian kahdesti ja hyvin kestää kulutusta, aavikkoplaneetalle on mukava uppoutua. Itsekkään en ole uskaltanut lukea trilogian ulkopuolisia kirjoja ihan pelosta, että ne raiskaa sen trilogian. Pitäis varmaan taas joskus lukea tuo sarja uusiksi. Ja X000, sitten tulen ja jään laulun kimppuun ;)

Dyyni sarjan 2.osa Muad'Dib luettu. Taso jatkuu hyvänä, vaikka tarina on välis kliseinen. Täytyy ottaa huomioon, että Dyyni on kirjoitettu 60-luvulla. Varsinkin juonittelu/politikointi - synonyymeja? - ja henkilöiden taka-ajatukset kerrotaan hyvin. Lisäksi plussaa tulee kirjojen kompaktista koosta.

Voi olla, etten lue kuin tämän trilogian Dyynistä ja jätän jatko-osat lukematta. Jottei tarinan Galaktinen impperiumi vesity mielikuvituksessani.

Nyt alkaa Dyyni - Profeetta.

Dyyni-trilogia on loistava, mutta ne jotkut jatko-osat ovat... no melko huonoja. Pitäisi saada aikaiseksi lukea tuo Vitsaus-trilogia, kun aihepiiri kiinnostaa. On vaan niin hirveästi lukujonoa, ettei kaikkea kerkeä millään lukemaan!

Kesällä sain päätettyä Vitsaus kauhutrilogian ja nyt pääsin käsiksi scifiklassikkoon Dyyni. Frank Herbertin Dune romaani käännettiin Suomeksi kolmena osana - Dyyni, Muad'Dib ja Profeetta. Suomenkielisen sarjan kirjat eivät ole pitkiä ja tarina etenee nopeasti - jopa, kun lukijana olen minä ja lukeminen on todella pätkittäistä. Tällä hetkellä olen sarjan toisen osan alussa.

Ymmärrän miksi on klassikoiden joukossa - siis hyvien eikä puuduttavien koulussa luettavien.

Ennen Dyyniä tuli luettua uutisankkuri Keijo Leppäsen Isyystesti. Voin yhtyä moneen hänen kirjoitamaansa asiaan ja lukiessani teksti sai aikaan muutaman hymy nousemaan kasvoilleni.