Namcon autoilupelit ovat historiallisesti sijoittuneet sinne viihteellisempään päähän. Vauhdikas Ridge Racer jatko-osineen oli PlayStationin suuria valttikortteja, mutta karmean vitosversion jälkeen sarja on viettänyt hiljaiseloa. Uutuus R: Racing eroaa aiemmasta tuotannosta ennen kaikkea siksi, että se pohjautuu lisensoituun autokalustoon ja on muutenkin otteeltaan vakavampi kuin Ridget, joissa hillittömät sivuluisut olivat varmin keino etenemiseen. Onneksi kuitenkaan kyseessä ei ole pelkkä kolmannen luokan granturismoklooni, vaan omaakin ilmettä on mukana runsaasti.
 |
| Rena on varsin vikkelä ambulanssikuski. |
Pelin juoni kertoo - ei niinkään yllättäen - nätistä tytöstä nimeltä Rena, joka on aika haka ambulanssikuskiksi. Pian työtoveri huomaakin lahjakkuuden ja houkuttelee neitokaisen mukaan kisailemaan työnantajansa lukuun. Tämän omituisen yrityksen toimenkuvana on voittaa kilpailuja asiakkaidensa nimissä, mikä tietysti herättää pahaa verta varikolla ja johtaa muutenkin dramatiikkaan. Käytännössä taustakertomus ei juuri pelaajaa liikuta, vaan luvassa on alun toistakymmentä erilaista "juonikilpailua" eri kalustolla, rata-autoista kiihdytyskisojen kautta ralliohjuksiin. Autoissa löytyy 60-luvun pikku-Fiatia,70-luvun muskelijenkkejä ja tietenkin pakolliset nykysportit. Tarinan päättymisen jälkeen on sitten luvassa perinteisempiä haastetehtäviä, auton virittämistä ja niin edespäin.
Osaajat asialla
 |
| Joka pelissä pitäisi olla ainakin yksi liekkiauto. Kiihdytyskisojen vähyys on harmi, kun tarjolla on tällaista kalustoa. |
Heti alusta asti pelistä välittyy laadukas vaikutelma. Grafiikka on kaunista, etenkin automallit, ja pelattavuudesta pääsee nopeasti jyvälle. En ollutkaan aiemmin hoksannut, miten hyvin GC:n ohjain sopii autopeleihin puristettavien R- ja L-painikkeidensa ansiosta, kaasutus ja jarrutus onnistuu loistavasti. Aloittelijakaan tuskin tuntee oloaan orvoksi, sillä vaikeus ei ole ylimitoitettua - itse asiassa Normal-vaikeustaso voi olla turhankin helppo kokeneelle kuskille, aika moni kisa kun muodostui yksin ajeluksi.
Ridge Racerin perintö näkyy sekin selvästi. Kun aiemmin kisan kommentaattori lausui jatkuvasti enemmän tai vähemmän rohkaisevia kommentteja, nyt radiokeskustelu varikon ja kanssakilpailijoiden kanssa on lähes tauotonta. Samat löpinät näkyvät vielä varmuudeksi ruudulla tekstitettynä. Ajoittain neuvot ovat toki hyödyksikin, mutta kuullessaan saman kommentin viidettäkymmenettä kertaa toivoisi jo pientä vaihtelua.
Pisteet pelissä, psyyke lujilla
 |
| Kestosuosikki Monaco on taas mukana. Eipä ainakaan tarvitse harjoitella jarrutuskohtia. |
R: Racingin ytimenä ovat Racing Points -pisteet, joilla voi ostaa autoja, lisävarusteita sekä avata uusia kisoja Event Challenge -tilassa. Periaatteessa siis kyse on rahasta, mutta pisteitä saa muustakin kuin kisojen voittamisesta. Oikeat ajolinjat, hallitut luisut ja imussa ajaminen kasvattavat pistetiliä, vaikka pääpotti toki tuleekin hyvästä sijoituksesta. Pisteet saa myös hälyttävän nopeasti kulutettua, jos oikein innostuu autojaan virittelemään.
Toinen erikoisuus on mahdollisuus painostaa kanssakilpailijoita ulos radalta. Kun pääsee toisen auton kanssa lähikontaktiin, sen yläpuolelle ilmestyy palkki joka kasvaa kun pysyttelee tiukasti kilpailijan peräpeilissä. Kun mittari on täynnä, pettää kilpakumppanin pokka ja mitä todennäköisimmin mennään kurvista pitkäksi. Tämä ominaisuus tuo mielenkiintoista uutta aspektia kisailuun, ja etenkin kapeilla radoilla helpottaa ohittamista huomattavasti.
 |
| Ralliosuuksissa päästään sladittamaan mukavasti, mutta muuten simulaatio on kevyemmästä päästä. |
Radoista puheen ollen, myös ne ovat nyt oikeita, ainakin asvalttikisojen osalta. Mukana on mm. Monacoa, Suzukaa ja Motegia, ei mitenkään hirveän laaja valikoima mutta asiallisesti toteutettuna. Rallipätkät ovat hiukan mitä ovat, Colin McRae Rally -tasoa odottavat pettynevät karvaasti mutta kyllä niihinkin aikaa on selvästi uhrattu. Myös pari "Super-Special Stagea" eli kaksinkamppailua toista autoa vastaan on mukana. Kiihdytyskisat sen sijaan ovat paitsi päälleliimatun tuntuisia, myös älyttömän yksinkertaisia. Siinä missä vaikkapa Need for Speed Undergroundissa homma oli toteutettu varsin jännittävästi, R: Racingin drag racing jää pelkäksi reaktiotestiksi ja kisoja on varsin vähän muutenkin. Sääli, sillä tähän lajiin paneutuneita pelejä ei ole etenkään konsoleilla mitenkään liikaa.
Ei mikään ikiliikkuja
 |
| Näkymä ratin takaa on aika geneerinen. Nitroa on tarjolla vain kiihdytysautoissa. |
R:n suurin ongelma on, että se on loppujen lopuksi aika yhdentekevä tuote. Viehättävä ulkoasu ja lupaukset suuresta automäärästä jaksavat innostaa aikansa, mutta juonitehtävät on ajanut läpi parissa illassa ja sen jälkeen on enää avattavia Event Challengeja, jotka taas kärsivät vaihtelun puutteesta - vai miten olisi noin 20 variaatiota tehtävästä, jossa pitää pysähtyä merkitylle alueelle? Kaksinpeli on myös tarjolla, mutta se on tehty perinteisellä "missä aita on matalin" -menetelmällä, eli vain kaksi autoa kisaamassa toisiaan vastaan eikä muuta. Ottaen huomioon yksinpelin kohtuulliset innovaatiot, olisi tähän ehkä saanut enemmänkin imua maustamalla soppaa hiukan.
Muutenkin peli tasapainoilee hankalalla alueella; se haluaa olla selvästi samalla kertaa Ridge Racer ja Gran Turismo. Lopputuloksena autojen ajettavuus on melko arcademaista siten, ettei eri autojen välillä ole merkittäviä eroja, mutta toisaalta aivan hervottomimmat sladittelut on hylätty realismin ja hyvien ajolinjojen nimissä. Tämä johtaa siihen, että vähänkin kokeneemmalle peli on melkoisen helppo, eikä vauhdin tunne juuri iske vaikka kiitäisi 350 km/h ympäri rataa Bentley Speed 8:lla. Niinpä peliä voi lähinnä suositella kevyestä kaahailusta pitävälle tai nuoremmille pelaajille, mukana on kyllä kaikenlaista pientä näperreltävää mutta kuoren alta paljastuva pelirunko on auttamattoman yksioikoinen vaativampaan makuun.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
