Niin sanottu mariokart-syndrooma niittää synkkää satoaan pelihahmojen keskuudessa. Tauti iskee erityisesti silloin, kun hahmo on jo maineikas ja kehittäjäyhtiöllä alkavat käydä ideat vähiin. Oireet ilmenevät varsin selkeinä, sillä hahmo huomaa jonakin päivänä kiertävänsä jonkinlaista, yleensä täysin aiheeseen liittymätöntä, rataa jopa kolmen muun pelaajan kanssa. Lääketiede ei ole onnistunut kehittämään hoitoa, joten monesti tämä sairaus saattaa poikia jopa jatko-osia.
Liidän ja kiidän
 |
| Kilpailu alussa. Sen huomaa siitä, että vasta yksi CPU-pelaaja on edellä. |
Nintendo kehitti jo Mario Kartin, joka määritteli hupaisan kilpa-ajelun uudestaan useiksi vuosiksi. Tuore versio Double Dash!! ilmestyi GameCubelle hiljattain, ja koska samaa peliä ei sentään ole voitu tehdä uudestaan, Kirby seikkailee hieman erilaisissa maisemissa. Nyt ajetaan erivärisillä Kirbyillä ja erilaisilla liitolaitteilla yhteensä kolmessa eri pelimuodossa: Air Ride, Top Ride ja City Trial. Ensimmäinen ja viimeinen ovat kolmiulotteisia, Top Ride taas ylhäältä kuvattu 2D-henkinen kohellus, joka tuo hieman mieleen Super Sprintin ja Amigan muinaiset rallipelit. Painotus on vahvasti moninpelissä, kaikkiin pelimoodeihin sopii 1-4 pelaajaa yhtä aikaa koheltamaan. Luvataanpa tuki jopa verkkokortillekin.
 |
| Oh, pelottava ase. Vielä kun löytäisi jonkun jota lyödä. |
Suunnittelussa on selvästi kiinnitetty erityistä huomiota kontrollien helppouteen. Koko peliä pelataan vain analogitatilla ja A-nappulalla. Kiituri kulkee itsestään eteenpäin, A:lla saa hidastettua ja samalla kerättyä turboboostia. Samalla napilla Kirby voi myös nielaista vastaan tulevia vihulaisia ja kopioida niiden ominaisuuksia. Myös ajoneuvon valinta on aluksi helppoa: sortimenttiä on tasan yksi kappale. Kisojen voiton myötä sitten alkaa vaihtoehtojakin ilmaantua. Osa kiitureista on käyttökelpoisia, osassa on pikkuvikaa ja lopuilla ei sitten tee mitään, koska ne eivät joko käänny ollenkaan tai kulje minnekään. En tiedä onko nämä kiiturit sisällytetty peliin joitakin todellisia eksperttejä varten, mutta hiukan vaikea oli motivoitua niiden käyttöä opettelemaankaan.
Isoa kovaa
 |
| Yksi hauskimpia minipelejä on lentäminen päin numerotaulua. |
Kirby Air Ride on todella nopea peli. Itse en yleensä ole taipuvainen voimaan pahoin peliä katsellessani, mutta isolla TV:llä pelattaessa grafiikka vilisti sellaista vauhtia että välillä oli pakko pitää pientä paussia. 60 hertsin näyttötilasta otettiin todella kaikki irti. Nelinpelissä homma oli onneksi siedettävämpää, kun ruutu oli pienempi - ja sen puoleen pelattavuuskin huomattavasti parempi. Yksin pelattaessa nimittäin tietokonehahmot vievät pelaajaa kuin pässiä narussa, aloittelija saa olla jo kolmossijastakin tyytyväinen.
 |
| Top Ride on parasta moninpelikivaa tällä levyllä. |
Top Ride osoittautui isossa porukassa hauskimmaksi pelimuodoksi. Se oli kurinalainen kumarrus vanhan hyvän ajan ajopelien suuntaan ja radat olivat helppoja hallita. Air Riden kentät ovat liian täynnä kikkailua, eikä juuri kukaan osannut sanoa miten suuri ero on kahden kisailijan välillä. Lisäksi oli aivan liian helppo ajautua johonkin kummaan putkeen, jonka toisesta päästä päätyi ties minne. Pelissä, joka on tarkoitettu instant-pelattavaksi tämä on iso virhe.
Kaikista hämärintä oli kuitenkin City Trial. Siinä on tarkoitus ajella edestakaisin kaupungissa ja tuhota toisia Kirbyjä. Alueelta löytyy toisia liitovehkeitä ja aseita, joilla pitäisi saada vahingoitettua muita. Ikävä vaan, ettei se onnistu. Valtaosa 5 minuutista kuluu hosuessa ympäri kenttää, joskus välillä CPU-hahmo saattaa vilahtaa näytössä mutta ne eivät tee mitään hyökätäkseen pelaajan kimppuun. Erän jälkeen päädytään sitten "Stadionille", jossa pelataan jonkinlaista minipeliä - ja jossa ihmispelaajaa jälleen nöyryytetään rökäletappiolla. Stadion-pelejä voi niiden avaamisen jälkeen pelata myös erikseen.
Sekasointujen sinfoniaa
 |
| Radat ovat täynnä kummia hilavitkuttimia, jotka vievät pelaajaa milloin minnekin. |
Mieleenpainuvin osa Kirby Air Rideä ovat musiikit. Jyhkeät orkesterisovitukset kaikuvat komeasti pelin taustalla, vaikka eivät nyt erityisen hyvin pelityyppiin istukaan.
Eipä sillä, että peli muutenkaan mikään kovin koherentti pakkaus olisi. Helpot kontrollit, mutta vaikea pelata. Vauhdikkaat, mutta epätasaiset ajoneuvot, joilla kohelletaan ympäri hyvin sekavia ratoja. Kolme pelimuotoa, joista yhtä jaksaa pelata yksinään, porukassa korkeintaan kahta. Eikä niitäkään kovin pitkään.
Ei kulje edes nelistäen
Olen yleensä pitänyt sääntönä, että moninpeli pelastaa muuten keskinkertaisen pelikokemuksen. Kirby Air Ride olkoon sitten se vahvistava poikkeus - sen moninpeli ei ole hauska. Onnistuneen moninpelin on oltava välittömästi ymmärrettävissä, jotta satunnainenkin seuralainen saadaan hommaan mukaan. Top Ride -muoto poislukien KAR on aivan liian sekava tämän kriteerin täyttääkseen, ja pelkän ylhäältä kuvatun nelinpelin takia tuskin kannattaa ostaa tätä pläjäystä - vaikkapa Mario Partyissä on tarjolla useita parempia tapoja koheltaa neljästään.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
