Muuan Oxfordin yliopistossa aikoinaan vaikuttanut professori Tolkien (1892-1973) on tehnyt intohimoisella ja paneutuvalla elämäntyöllään lähtemättömän jäljen tapaan, jolla me nykyäänkin helposti miellämme kuvitteelliset fantasiamaailmat niin kirjoissa kuin peleissäkin kaikkine örkkeineen, lohikäärmeineen ja tulipalloja viskelevine velhoineen.
Yli puoli vuosisataa sitten julkaistu legendaarinen fantasiaeepos Taru Sormusten Herrasta on toiminut aikojen saatossa lähdemateriaalina ties kuinka moneen enemmän tai vähemmän hyvään peliin - elokuvista nyt puhumattakaan. Teattereihin odotellaankin juuri Peter Jacksonin viime joulukuussa alkaneen kohutun elokuvatrilogian toista osaa, ja mikäpä olisikaan otollisempi tapa pukata markkinoille samasta aiheesta peli, kuin supersuositun elokuvan nostattaman hypeaallon harjalla ratsastaen.
Ei leffasta, vaan kirjasta
 |
| Nazgulien ulkoasu on onnistunut. |
Nyt arvostelemani, kirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva The Lord of the Rings - The Fellowship of the Ring ei kuitenkaan ole EA:n The Two Towers -pelin tapaan kovalla rahalla hankittua elokuvalisenssikamaa, vaan Vivendi Universal on ovelasti kaapannut itselleen oikeudet J.R.R. Tolkienin alkuperäiseen kirjalliseen tuotantoon. Pelin juoni on se sama vanha tuttu, joskin kirjan mutkia vedetään suoraksi oikein urakalla ja "taiteellisia" vapauksia on otettu enemmän kuin lääkäri määrää. 14 kentän pituiselle matkalle mahtuu niin Briin kaupunki, Viimapää kuin Moriakin. Mukaan on myös mahtunut muutamia elokuvastakin pois jääneitä kohtauksia, kuten Bombadillin mökki ja hautakerot, mutta näistä huolimatta pelkästään toimintapitoisiin kohtauksiin keskittyvä peli hyppii aivan liian nopeasti paikasta toiseen ja on todella lyhyt. Ahkera pelaaja voikin paukuttaa sen läpi noin viidessä tunnissa.
Pelin meininki on simppeliä sankarin selän takaa kuvattua, muutamilla kevyillä puzzlen tapaisilla höystettyä kahden lyönnin peruspätkintää. Epäloogisesti ja ärsyttävästi pumppaava pelikamera tuppaa uppoamaan seiniin ja pahimmillaan ahtaissa paikoissa jopa kokonaan kenttäarkkitehtuurin ulkopuolelle. Kameran y-akselin kääntösäde on myös jostain ihmeen syystä rajattu todella kapeaksi, eikä esimerkiksi suoraan ylös voi katsoa vaikka miten haluaisi.
Kolmen kopla
 |
| Pelissä vieraillaan Bombadillin mökillä ja parissa muussakin leffasta poisjääneessä paikassa. |
Pelaaja pääsee astumaan Frodon lisäksi myös Aragornin ja Gandalfin saappaisiin, mutta vaikka jokaisella hahmolla onkin omat pikku eroavaisuutensa niin käytössä olevan varustuksen kuin liikkeidenkin osalta, jää pelaaminen putkimaiseksi rajatuissa maisemissa ravaamiseksi ja vihollisten itseääntoistavaksi päiviltä hoitelemiseksi. Gimliä, Legolasia tai muita sormussaattueen henkilöitä ei pääse ohjastamaan, mutta porukka on kyllä läsnä muutamissa tehtävissä (lähinnnä hengessä mukana) ja warppailee aina tyhjästä pelaajan kintereille tarpeen niin vaatiessa. Muun jengin osanotto jääkin vähintään pökkelömäiseksi paikoillaan patsasteluksi ja kavereita voikin pahimmillaan pitää melkein osana maastografiikkaa.
Frodo luottaa kantamansa Mahtisormuksen näkymättömäksi tekevän voiman lisäksi heiteltäviin kiviin sekä lähitaistelussa kävelykeppiin, tikariin sekä örkkien läheisyydessä hohtavaan haltiamiekka Piikkiin. Lisäksi urhea hobittimme voi yrittää välttää taisteluita hiippailemalla, mutta koko pelissä ei ole kuin oikeastaan kaksi kohtaa jossa siitä on todella hyötyä.
Kiintiötaistelijan viran täyttävä Aragorn potkii, mätkii miekalla ja ampuu jousella, kestää ankaraa kuritusta ja tekee viileitä lopetusliikkeitä. Gandalfilta sitten löytyy ne perinteiset salamat, parannusloitsut ja tulipallot.
Taru hack 'n slashin herrasta
 |
| Edes Briin kaduilla ei saa olla rauhassa. |
Itse luin Sormusten Herran tarun melkein kymmenen vuotta sitten, joten en tietenkään aivan pilkulleen sen tapahtumia muista, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, ettei alkuperäisessä tarinassa jokaisen puskan takaa hyökännyt laumoittain jättiläissusia, hämähäkkejä, peikkoja, örkkejä tai ties mitä sormusaaveita. Ja vaikka olisikin hyökännyt, Frodo tuskin olisi niitä pikkuruisilla käsillään lihoiksi hakannut. Muutenkin alunperin hienon tarinan eeppisyys ja jylhä seikkailullisuus on kutistettu mitättömäksi nahisteluksi ja päämäärättömäksi miekan heilutteluksi. Hirviölaumojen lahtauksen lomassa lähdemateriaalin ylväät tavoitteet jäävät epämääräisiksi ja juoni niin tyhjänpäiväiseksi, että kirjaan tutustumattomat saavat varmasti melko kolhon kuvan kaikkien aikojen ehdottomasti merkittävimmästä fantasiateoksesta.
Kiire paistaa läpi
Konsolimainen grafiikka luottaa kohtuullisen korkeisiin polygonimääriin ja laajaan näkökenttään suttuisen epätarkkojen tekstuurien kustannuksella. Ulkoasussa ei sinänsä ole mitään sen suurempaa valittamista, mutta jotenkin sen intohimottoman yllätyksetön tavallisuus ei jaksanut sytyttää pätkääkään. Erikoisefektejä ei pahemmin näy ja ne vähäiset Gandalfin loitsuista kimpoilevat kipinätkin ovat aika laimeaa katsottavaa. Kaikesta paistaa läpi hirvittävä kiire ja huolimattomuus, mutta valitettavasti hieman sinne päin oleva grafiikka ole läheskään pahinta mitä hutiloiva pelitiimi on saanut aikaiseksi.
 |
| Rumaa maisemaa näkee sentään kauas. |
Villisti pomppivan pelikameran lisäksi pelissä on useita ikäviä pikkubugeja sekä yksi todella paha pelinpysäyttäjä. Pienimmästä päästä mainittakoon mystisesti katoilevat äänet, satunnainen kaatuilu, vilkkuvat maastografiikat ja tekoälyskriptauksen hämärät omituisuudet. Pelin etenemisen estävä mystinen bugi tuli vastaan pelin loppupuolella Lothlórienissa, jossa Frodon tulisi keskustella Galadrielin kanssa päästäkseen etenemään seuraavaan kenttään. Outo virhe kuitenkin esti kaiken dialogin kyseisessä kentässä ja pelin eteneminen tyssäsi kuin seinään. Pelin virallisilla keskustelupalstoilla käy ilmi, että sama ongelma on esiintynyt muillakin. Toistaiseksi ainoa ratkaisu tuntuu olevan seuraavassa kentässä olevan pelitallenteen imuttaminen netistä. Peliin on julkaistu yksi päivitys, mutta se ei korjaa ongelmaa.
Silkkaa haaskausta
Lopulta käteen jää kohtuugrafiikkainen toimintaseikkailu etäisesti tutulta tuntuvilla henkilöillä, tapahtumapaikoilla ja juonella höystettynä. Sinänsä harmittoman ja leppoisan toimitapelin vetää lokaan kuitenkin seikkailun lyhyys (peliaika pitenee toisin kummasti kun yhtä kentää ei voi päästä läpi), ärsyttävä viimeistelemättömyys bugeineen sekä varsinkin se, ettei mainiosta lähdemateriaalista ole kyetty repimään irti tämän enempää.
LOTR: The Fellowship of the Ring -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.netMikäli et pääse etenemään Lothlórienista, kopioi itsellesi oheinen zip-tiedosto ja pura se pelihakemiston "saves"-alihakemistoon. Lataa pelissä sitten uusi, toimiva Lothlórien-tallenne. Mikäli peli ei edelleenkään suostu etenemään, lataa Orc Dam -tallenne ja jatka peliä seuraavasta kentästä.
LOTR: The Fellowship of the Ring - Lothlórien- ja Orc Dam -tallennukset
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
