Ajoittain sitä joutuu tarkastamaan kantaansa asioiden pysyvyyteen. En olisi ikimaailmassa uskonut, että Nintendo päästää ehdottomasti parhaan 2nd party -kehittäjänsä tuosta vain kilpailijan syliin. Olkoonkin, että Raren huippunimet ovat jo häipyneet ja perustaneet omia kehitysfirmojaan, osoitti Goldeneyen, Perfect Darkin ja Banjo-Kazooien luoneesta firmasta luopuminen melkoista riskinottohalua - etenkin, kun ostaja oli Microsoft.
Tässäpä siis katselemme Raren testamenttia iso-N:lle. Star Fox Adventuresilla ei alunperin ollut edes mitään tekemistä koko Star Fox/Star Wing/Lylat Wars -pelisarjan kanssa, vaan peli oli nimeltään Dinosaur Planet. Luultavasti aivan oikean suuntaisesti Nintendolla kuitenkin arvioitiin, että peli myisi paremmin mikäli se istutettaisiin Fox McCloud -mytologiaan ja sekaan heitettäisiin muutamia lentojaksoja legendaarisella Arwing-aluksella. Näin siis syntyi puzzle-tasoloikka, jonka sankarina on tähän asti vain avaruusaluksen puikoissa nähty sankarikettu Fox.
Homma hajoaa käsiin
 |
| Avaruudessakin pyörähdetään... mutta vain pikaisesti. |
Dinosaurusplaneetalla ei mene vahvasti. Ilkeä Kenraali Scales on mennyt näpräilemään planeettaa koossa pitävien voimakristallien kanssa, ja lopputuloksena taivaankappaleesta irtoaa neljä isoa palasta. Onpa koko planeettakin vaarassa räjähtää, ellei kiviä saada koottua. Pelin alussa sekamelskan keskelle osuu liskolla lentävä, mystinen tyttökettu (ei siis kettutyttö) Krystal, joka kuitenkin jää vangiksi yrittäessään vapauttaa planeetan henkiä avukseen.
Valitettavasti on todettava, että tunnelma kokee kolauksen kun Fox McCloud kutsutaan remmiin selvittämään tapahtumia. Fox, Slippy, Peppy ja kenraali Pepper sopivat koomisuudessaan aiempien Star Foxien kevyeen tunnelmaan, mutta SFA:n alun hienovireinen mytologia kärsii pahasti Foxin ja kumppaneiden rempseästä asenteesta. Herra McCloud on muutenkin pelissä kumman nenäkäs ja kärsimätön, mikä ei ainakaan minun samaistumisastettani juuri nostanut, kun satun pitämään moraalisista ja empaattisista sankareista.
Pelaa kuin itsestään
 |
| Dinosaur Planetin näkymät ovat varsin vehreitä. |
Foxin tehtävänä on siis saattaa Dinosaur Planet takaisin entiseen kuosiinsa. Käytännössä homma tietenkin osoittautuu huomattavasti monimutkaisemmaksi kuin ensin luulisi, ja seikkailu jakautuu pienemmiksi osasiksi joiden suorittaminen edistää kokonaistavoitetta. Yleensä hommat ovat tyyppiä "etsi n kappaletta jotakin ja vie ne paikkaan X jolloin tapahtuu Y". Etsiskely ja keräily käyvät siis pelaajalle tutuksi, samoin erilaisten kytkimien ja vipujen käyttö kentissä olevien ovien aukaisemiseksi. Muusta ei sitten juuri tarvitse huolehtia: peli hoitaa itsestään sellaisetkin tasoloikkien perusjutut kuin ryömimiset ja hyppelyt. Ajoittain tosin toivoisi, että saisi itse ainakin hypellä, sillä aina SFA:n logiikka ei ole sen suhteen mitenkään pettämätön ja välillä tulee turhia putoamisia. Myös vihollisten kanssa taisteleminen on varsin yksinkertaista, riittää kun rämpyttää A-painiketta ja vähän katsoo koska lyö ja koska väistää. Tämän vuoksi onkin lähinnä tylsää, että viholliset generoituvat uudestaan heti kun selkänsä kääntää.
Pikkuvikaa
 |
| Taistelu on verinen ja raivoaa - eli tao A-näppäintä. |
Tylsästä puheen ollen, kauppa vasta onkin jotakin. Planeetan pinnalla sijaitsevassa keskuskylässä oleva kauppa on valtava kompleksi, josta saa etsiä haluamaansa kuin paristoja Prismasta. Kun sitten lopulta löytää sen mitä etsi, saa kuunnella aina saman jorinan kauppiaalta ennen kuin pääsee tekemään ostoksensa. Ja jos haluat useamman samaa artikkelia, koko kuvio uudestaan. Lisätään vielä Foxin ihana "löytämisanimaatio" kun hän saa noin kymmenennen kerran haltuunsa saman esineen, ja pian toivoo, että Dinosaur Planetilla olisi postimyyntiä. Vaikka onhan se tietysti kiva, että joku on vielä vähästäkin innoissaan.
 |
| Vapaassa markkinataloudessa en ostaisi tältä tyypiltä mitään. |
Pikapuoliin Fox saa avukseen dinosaurusprinssi Trickyn, joka aatelisista sukujuuristaan huolimatta toimii lähinnä koirana. Toimintoina löytyy mm. maan kaivamista salaisuuksien toivossa, paikallaan pysymistä(!) ja tulen syöksemistä. Tricky on myös siitä kiintoisa, että häneen eivät tunnu pätevän juuri mitkään pelimaailman lait. Täysin logiikkaa halventaen prinssimme seuraa Foxia dinolle mahdottomiin paikkoihin (ylös pystysuoraa seinää, pitkien hyppysarjojen läpi) ja kulkee monien pelin esineiden läpi. Samoin otuksen voi jättää pitämään jotakin kytkintä alhaalla avatakseen ovea, kutsua sen sitten luokseen ja hep, ovi pysyy edelleen auki. Ajoittain Tricky taas on kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ymmärrän, että on vaikeaa toteuttaa mitään keinoelämää tällaiselle sidekick-hahmolle, mutta jatkuvat epätarkkuudet eivät juuri lisää "siellä olemisen" tunnetta. Miksi minun pitäisi ajatella olevani Star Fox, kun ei se pelin tekijöitäkään ole isommin kiinnostanut.
Kettua on karvoihin katsominen
Star Fox Adventures on laadukasta jälkeä mitä visuaaliseen toteutukseen tulee. Foxilla on todella turkki josta törröttää hyvän näköisesti karvoja, eikä polygoneissa ole muutenkaan säästelty pelihahmoja mallinnettaessa. Planeetan pinnalla on vaihtelevat sääolosuhteet, jotka saavat samatkin paikat näyttämään ajoittain virkistävän erilaisilta, ja kenttien väliset olemattomat lataushetket on näppärästi naamioitu tunneleihin ja warppeihin. Ruudunpäivitys on virheetöntä valtaosan ajasta, ja upean näköisestä vedenpinnasta pitää taas mainita erikseen. Musiikkikin vaihtelee pelitilanteen mukaan, vaikkei mitään palkintoja omaperäisyydestään kerääkään.
 |
| Jipii! Löysin... taas tämän saman esineen! |
Muutenkin SFA:sta on selvästi tehty peli, josta kaikkien olisi helppo pitää. Siinä on tuttu hahmo, nätti ulkokuori, toimintaan pääsee helposti sisään, puzzlet ovat enimmäkseen kiireettömiä ja Slippyltä apua pyytämällä saa aina vihjeen, jolla pääsee eteenpäin juututtuaan paikoilleen. Mitään hirmu kinkkistä peli ei tarjoa, useimmiten pitää vain osata katsoa oikeaan suuntaan, jotta löytää tarvittavan kytkimen tai räjäytystä kaipaavan reiän seinässä.
Vähemmän kuin osiensa summa
Ja ehkä siinä piileekin SFA:n suurin ongelma. Se on jotenkin niin... PS2. Jak & Daxter, Ratchet & Clank, Fox & Tricky - kaikki laadukkaita pelejä, mutta sidekick-kiintiö alkaa olla jo täynnä ja jotenkin odotin Raren luomukselta enemmän. Fox McCloud ei ole hassu ja sanavalmis sankari, eikä SFA tarjoa tarpeeksi nokkelia jippoja noustakseen kärkikastiin. Pikemminkin se on ajoittain turhankin ennalta-arvattava rakettikiituriajeluineen ja tykillä ampumisineen. Koko Star Fox -teemakin on täysin päälleliimattu - mutta miten se voisi muuta ollakaan, kun pelin oli alunperin tarkoitus olla vallan toisenlainen. Konstailemattoman pelimekaniikkansa ansiosta SFA kyllä voittaa rinnanmitalla vaikkapa Blinx the Time Sweeperin, mutta jää kuitenkin selvästi Mario Sunshinen kaltaisista nykyklassikoista. Peruslaadukasta perusviihdettä, mutta kaukana ainutlaatuisesta: McCloud takaisin Arwingin ohjaamoon!
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
