Pelityyppi: Simulaattorit
Julkaisija/kehittäjä: Activision
Kotisivut: http://www.bridgecommander.com
Laitteistovaatimukset: 300 MHz prosessori, 64 Mt RAM, 16 Mt 3D-näytönohjain, äänikortti (DirectX 8), 4xCD-ROM, 650 Mt vapaata kiintolevytilaa
Testattu: Athlon XP 1600 MHz, 512 Mt RAM, Radeon 8500
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Televisiosarjana Star Trek on todella suosittu ja sillä on innokkaita faneja ympäri maailmaa. Pelejäkin sarjan ympärille on kyhätty todella paljon, mutta niiden laatu ei suurimman osan kohdalla ole ollut kovin kehuttavaa. Bridge Commanderissa pelaaja pääsee alussa ohjailemaan yhtä tähtilaivaston ylpeyksistä, U.S.S. Dauntlessia, kapteenin paikalta. Tavoitteena on ansaita aloittelevana keltanokkakapteenina paikkansa laivan päällikkönä, niin miehistön kuin tähtifederaation arvostelevien silmien edessä.

Kapteeni Picard antaa ystävällisesti vinkkejä pelin alussa.

Heti pelin alusta alkaen pelaajalle ryhdytään opettamaan aluksen toimintoja ja tehdään hyvin selväksi miten peliä pelataan. Tv-sarjasta tuttu kapteeni Jean-Luc Picard tulee ystävällisesti opastamaan ensikertalaista tehtävissä ja esittelee aluksen toimintaa. Opetusjakso etenee muutaman pikku tehtävän ohessa, mutta myöhemmissäkin tehtävissä antaa förstinä istuva naishenkilö ja muut komentosillan upseerit vinkkejä tehtävien suorittamiseksi. Peliä pelataan kapteenin tuolilta tai aluksen ulkopuolelta käsin, antaen toimintaohjeita eri toimintoja hoitaville henkilöille. Käskytys hoidetaan Star Trek -sarjoista tutulla, värikkäällä nappuloiden valikoimalla, josta on onnistuttu yllättäin kyllä tekemään samalla yksinkertainen kuin hyvin toimiva ja monipuolinenkin. Yksinpelissä on tehtävät jaettu 8 jaksoon, joissa kussakin on noin 3-6 tehtävää.

Eri rotujen välinen kanssakäyminen on pelin juonessa paljon esillä.

Bridge Commander on melko toimintapainotteinen, vaikka ajoittain tempo ei päätä huimaakaan. Taustatarinassa käytetään kyllä diplomaattisiakin keinoja, mutta yleensä pelaajan ohjaaman aluksen tehtäväksi jää toimia tähtifederaation oikeana kätenä ja hoitaa kaikki "likaiset" hommat. Tarina etenee suoraviivaisesti, ennalta määrättyjä tehtäviä yksi kerrallaan suorittaen. Jos tehtävässä epäonnistuu, pitää se aloittaa alusta ja yrittää uudelleen. Tehtävien skaala vaihtelee, mutta ei niin paljon etteivät ne alkaisi toistaa itseään jossakin vaiheessa. Taustatarina on kuitenkin kokonaisuutena hyvin kirjoitettu, uskollinen tv-sarjan luomalle tunnelmalle ja vie mukavasti peliä eteenpäin. Pelin tehtävät voi yleensä suorittaa muutamalla eri tavalla, mutta tehtävien suoritustavalla on vaikutusta tarinan kulkuun vain muutamissa kohdissa; esim. pelissä on kolme vaihtoehtoista loppua, jotka määräytyvät sen mukaan mitä valintoja pelaaja on pelin aikana tehnyt. Omia päätöksiäkin voi tietysti tehdä, mutta silloin saa yleensä välittömästi kenkää tähtiliiton palveluksesta.

Alusten tuhoutuminen on varsin näyttävää.

Pelin taistelut voi periaatteessa jättää kokonaan tietokoneen ohjastamien miehistön jäsenten hoidettavaksi ja keskittyä ohjeiden huutelemiseen. Miehistö osaa hoitaa niin toisten alusten tuhoamisen kuin väistelyliikkeetkin hienosti, mutta käytännössä kuitenkin kannattaa itse hoitaa lentely ja tulitus tiukoissa tilanteissa, jos tahtoo hengissä selvitä. Yksinkertaiseksi ruuvatun käskytysmekanismin takia on joskus vaikea ilmaista miehistön jäsenille mitä haluaa saada aikaan, varsinkin jos se on hiukankin tarkoitetusta kaavasta poikkeavaa. Tällöin pääseekin helpoimmalla kun ottaa ohjat itse käsiin.

LCARS-menulla hoituu kaikki tarvittavat asetukset.

Jos pelissä jää jumiin johonkin tehtävään, syö pelin rasittava tallennussysteemi peli-intoa hyvin nopeasti. Peliä ei pysty tallentamaan itse, vaan peli hoitaa sen automaattisesti joka tehtävän alussa. Jos epäonnistuu tehtävässä, pelin joutuu aloittamaan joskus tuskallisenkin kaukaa. Onneksi helpoimmilla vaikeustasoilla harvemmin tulee mitään aivan ylitsepääsemättömiä kohtia ja peliä pystyy yleensä pienen tahkoamisen jälkeen jatkamaan eteenpäin. Komentosillan upseerit antavat yleensä lisäksi hyviä vinkkejä tehtävien suorittamiseen ja heitä kannattaa kuunnella. Tapahtumapaikkojen välillä voi matkustella edestakaisin vapaasti, mutta juonen tapahtumat liikahtavat eteenpäin vasta kun saapuu oikeaan paikkaan.



Äänimaailma on pelissä toteutettu uskottavasti. Ääninäyttely on korkealuokkaista ja kaikki äänitehosteet ja taustamusiikki ovat hyvässä suhteessa toisiinsa nähden. Äänistä on suuri osa lainattu suoraan Star Trek sarjoista ja esim. kapteeni Picard puhulee mukavia ihan aidolla ja alkuperäisellä äänellään. Komentosillalla upseerit höpisevät raporttejaan yhtäaikaa sulassa sovussa, jos niitä pyytää. Erilaisia ääniä on vieläpä suhteellisen paljon, joten ne harvoin toistavat itseään, ainakaan niin paljon, että ne rupeasivat ärsyttämään. Yksi pieni moitinnan arvoinen paikka on puheen ja kuvan sykronointi; puhe näyttää dubatulta. Myös ilmoitusten tuleminen myöhästyy joskus ja esim. försti saattaa ehdotella, että "meidän kyllä pitäisi mennä sinne" kun ollaan oltu jo pieni hetki matkalla.

Alustyyppejä on pelissä melko kattavasti ja niitä kaikkia pääsee kokeilemaan.

Bridge Commanderissa on melko paljon erilaisia alustyyppejä ja ne ovat mallinnettu laadukkaasti. Muutenkaan pelissä ei ole graafisesti mitään valittamista - yleisesti taso on hyvää. Moninpelissä ja pikatehtävissä pääsee kokeilemaan kaikkia pelissä olevia aluksia. Alusten käyttäytymisessä on todella paljon eroa, toiset liikkuvat ja kääntyilevät nopeammin, toiset ovat taas hitaampia, mutta niissä on paremmat suojat ja tehokkaampi aseistus. Muutamissa aluksissa on myös sarjasta tuttu verhoutumisominaisuus (cloaking device), jolla aluksen saa muutettua muille näkymättömäksi. Tämä on varsinkin monipeleissä varsin mukava apu, sillä tällöin on erittäin helppoa hiipiä sopivalle puolelle vihollista, tulittaa vasta sitten ja kadota jälleen avaruuden pimeyteen. Moninpeli on toteutettu yksinkertaisen toimivalla tavalla ja pelaajan ei tarvitse keskusserverin kautta hoidettavissa internet-peleissä tietää edes IP-osoitteita, tms. riittää kun painaa nappia, ja hups, monipeli toimii. Aivan modeemiyhteyksillä ei moninpeliä kuitenkaan kannata ruveta yrittämään, sillä tehtäviin ladattavat tiedostot saattavat olla suuria.

Kokonaisuutena Star Trek: Bridge Commander oli todella positiivinen yllätys sarjansa pelien joukosta. Peli on vaikeustasoltaan alussa sopiva, jotta peliin pääsee helposti sisälle ja vaikeutuu sopivasti pidemmälle mentäessä. Pidemmän päälle peli toistaa hieman itseään, eikä loppua kohden enää uusia ilmiöitä juuri tapaa. Tarina etenee turhankin tarkasti tiettyä polkua pitkin, eikä sen kulkuun pysty paljon itse vaikuttamaan. Aluksen kapteenina jääkin usein tunne, ettei pääse itse päättämään tarpeeksi asioista ja tämä syö hieman mielenkiintoa. Aluksella ei pääse myöskään vierailemaan minnekään muualle kuin komentosillalle, vaikka aluksilta olisi varmasti löytynyt yhtä sun toista mielenkiintoista. Star Trek -sarjaa seuranneille peliä voi suositella todella hyvän tunnelman vuoksi, muillekkin varauksella.

Star Trek: Bridge Commander -demo

Ilkka Kuusela
Peliplaneetta.net