Meren hohtavassa salaperäisyydessä on jotain uskomattoman koskettavaa. Suurissa ja voimakkaissa valtamerissä valkoharjaiset aallot leikittelevät tuulessa loputonta leikkiään ja ulapan loputon hohto laulaa katsojalleen elämän rikkaudesta. Pinnalla oleva todellisuus on meille ihmisille vielä jotenkin käsitettävissä, mutta syvyyksissä kukoistavasta elämästä ei ole tiedekirjoihin tallennettu kuin murto-osa. Mystiikka, salaperäisyys ja luonnon loputon kauneus, siinä oivallinen kokonaisuus myös valloittavalle pelille.
Ecco the Dolphin: Defender of the Future on monille pelaajille jo tuttu nimike. Segan valloittava delfiinipeli hämmensi omaperäisyydellään jo Megadrivellä sekä myöhemmin Dreamcastilla ja nyt tuo valloittava pullonokka tekee debyyttinsä myös PS2:lla. Käännöksessä on viritelty muutamia osa-alueita, mutta tärkeimmät, eli tunnelma ja seikkailun valloittavuus on säilytetty sellaisenaan. Mikään Särkänniemi-delfiini ei Ecco-ystävämme kuitenkaan ole, vaan nätin nisäkkään tehtävänä on vaatimattomasti pelastaa kaiken eläväisen tulevaisuus.
Varo ongenkoukkuja, hän sanoi
 |
| Terve kaveri... näytätpä hyvältä tänään. |
Ihmiset ja delfiinit olivat eläneet maapallolla rauhassa vuosisatoja. Kun ihmiset aikojen saatossa kehittyivät älyllisesti delfiinien tasolle, uusi yhteistyö sai alkunsa ja Kultainen Aika alkoi. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä maapallolta ja maan turvallisuutta jäi vartioimaan kourallinen ihmisiä ja delfiinejä. Kuten arvata saattaa, pian pahat voimat hyökkäsivät maahan motiivina kaiken hyvän halveksunta, mitä maapallo edusti. Foe-pahikset päättivät lähettää aluksensa ajassa taaksepäin aikaan, jolloin Kultainen Aika alkoi, mutta teolla oli katastrofaaliset seuraukset.
Tästä siis alkaa seikkailu, joka edustaa poikkeuksellista ideaa, toteutusta ja tunnelmaa. Ecco on seikkailupeli täynnä tehtäviä ja puzzleja, joista oudon tapahtumapaikan johdosta mitkään eivät ole perinteisen mallin mukaan toteutettuja. Eccon tarina on tieteiskirjailija David Brinin käsialaa ja jo pelkästään tarinana onnistunut. Eccon tehtävänä pinnan alla on vinkkien ja vihjeiden perusteella suorittaa erilaisia tehtäviä, selvittää pulmia ja lopulta pelastaa maailma.
Ei kysyvä Golfvirrasta eksy
 |
| Hai jolla on delfiinin aivot... mahassaan. Harlin jo tämän keksi. |
Tarina kulkee eteenpäin meren eläviltä neuvoa kysellen, mutta valitettavasti ei kovin jouhevasti. Alkupään tehtävät menevät vielä suhteellisen kivuttomasti ilmakuplia ihastellessa, mutta jo pienen pelihetken jälkeen vastaan kelluu tehtävä, joka ei ihmislogiikalla aukene millään. Ecco ei kauniista väreistä ja kivasta delfiinistä huolimatta ole mikään lastenpeli, ainkaan jos tarinassa haluaa edetä. Mutta eteneminenkään ei aina todellakaan tunnu etenemiseltä. Luulisi, että merenalainen, lähes tutkimaton maailma antaisi jokaiseen tehtävään uuden lähestymistavan, mutta näin ei ole.
Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu suoritettavien tehtävien epäselvyys. Pieni vihje sinne tänne jättää meripeninkulmaisen kentän pelaajan eteen ja kysymyksen siitä mitä pitäisi tehdä. Mitkään nuolet tai kartat eivät tehtävissä auta, vaan tehtäväksi jää oman pääkopan armoton kaivaminen ja erehdyksen kautta onneen -taktiikka. Logiikka olisi hyvä pyrkiä säilyttämään turhauttavissa tehtävissä varsinkin silloin, kun tapahtumapaikkana on näinkin erikoinen ympäristö. Tehtävät ovat lisäksi kokonaisuutena turhan samanlaisia ja liian pian itseään toistavia. Aina on ystävä pulassa ja paha haikala kannoilla, mutta keino pelastamiseen olisi keksittävä. Bonuksena matkan varrella Ecco kehittyy ja oppii uusia taitoja, mutta niiden ansiosta peli ei muutu kovinkaan paljon mielekkäämmäksi.
 |
| Kristalli kantoon - ja matka jatkuu. |
Vaikka Ecco on meren elävä, on hänen aika ajoin käytävä pinnalla haukkaamassa happea. Meren alla ei suuntavaisto ole maamerkkien puuttuessa parhaimmillaan, joten vähän väliä pinnalla käyminen ja taas tapahtumapaikan uudelleen etsiminen polttaa hermoratoja kuin kolvi tinaa. Ecco on vielä kaiken lisäksi vallattoman ketterä niljakas ja pyörii ohjaimen napeista kuin väkkärä, joten suuntavaiston ja tuntuman säilyttäminen on vaikeampaa kuin heti uskoisi. Käytössä on kyllä indikaattori ja pala karttaa, jotka helpottavat navigointia, mutta pelattavuudesta olisi saanut huomattavasti nautinnollisempaa hieman kokonaisuutta yksinkertaistaen.
Aavan meren tuolla puolen...
Kentät ovat hyvin laajoja, ja yleensä samassa kentässä joutuu keräämään tavaraa, pakenemaan ja väistelemään ilkeitä vihollisia, pelastamaan kavereita ja käymään dialogia ystävällisten merenalaisten asukkien kanssa. Kiperien pulmien lisäksi vedessä päänvaivaa aiheuttavat hait, medusat ja myrkylliset kalat, jotka kirjaimellisesti syövät Eccon elämää pala kerrallaan. Erilaisia power-uppeja voi matkan varrelta keräillä, mutta parhaiten elämää tuo lisää kelvollinen kalalounas.
 |
| Tässä on tulevaisuuden maailman puolustaja. Pala lasia? |
Dialogit ovat pelissä tekstimuodossa ja niitä käydään delfiinin kaikuluotainta töräyttämällä. Kielimuurit on jätetty muiden huoleksi ja Ecco puhuu sujuvasti niin valasta kuin kilpikonnaakin. Maailman pelastaminen ei ole yksinäisellä delfiinillä helppoa, ja kun vielä samaan aikaan jokainen kaveri tuntuu olevan pulassa ja vaativan apua, ei Ecco-paran suomuissa olemista kadehdi kukaan.
Syvän meren kristallinen sinisyys on karkkia silmälle, niinkuin on koko pelikin. Eccon virtaviivainen olemus syöksyy läpi turkoosin maailman virheetömästi. Merenpohjan kasvit ja asukit sekä vähän näkyvä, mutta hyvin toteutettu merenpäällinen maailma ovat kirkkaine väreineen hienoa katseltavaa. Edes ahtaissa luolaonkaloissa ei polygonit hypi silmille, mutta sitä tekee kyllä kamera. Kameraongelmat johtuvat usein delfiinin väärästä asennosta, mutta takaa seuraava kamera ei pysy sulavaliikkeisen delfiinin mukana läheskään aina. Täysin kolmiulotteinen maailma nopeine hahmoineen ja ahtaine paikkoineen on asettanut Segalle haasteen, jota he eivät tässäkään käännöksessä ole saanut täysin korjattua. Tunnelmaa rauhoittaa kuitenkin terapianauhalta kuulostava joogamusiikki, joka kuulostaa niin rauhalliselta ja futuristiselta, että välillä ei tiedä näkeekö unta vai ei.
Ecco the Dolphin: Defender of the Future on tunnelmaltaan uskomaton pelikokemus. Eccon esimerkillisen sulavat liikkeet ja koko ympäristön virheetön toteutus saavat kenet tahansa kumartamaan Segan pelitalon suuntaan. Valitettavasti vain ärsyttävät tehtävät ja hölmöt haasteet tekevät Eccosta tuskastuttavan pelikokemuksen ennätysmäisessä ajassa. Mitään motivaatiota ei maailman pelastamiselle enää muutaman itseään toistavan tehtävän jälkeen ole, eikä pienen, kauniin ja suloisen suomusankarin perkaamista estä mikään. Ecco on valloittava ja mielenkiintoinen pelikokemus ensimmäisen vartin ajaksi, mutta sen jälkeen Ecco ei pyrähdä eteenpäin enää millään. Jokainen päättäköön itse ostaako tonnikalapurkkinsa kanssa vai ilman delfiinejä.
Klaus MT Holm
Peliplaneetta.net
