Pelityyppi: Simulaattorit
Julkaisija/kehittäjä: Strategy First
Kotisivut: http://www.esimgames.com
Laitteistovaatimukset: Pentium 266 MHz, 32 Mt RAM, 2 Mt näytönohjain
Testattu: Athlon XP 1600 MHz, 512 Mt RAM, Radeon 8500
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Panssaripelien klassikoksi muodostunut tankkisimulaattori Steel Beasts tekee uutta tuloa, kun sitä saa vihdoin helposti kaupoista. Peli on ollut myynnissä netin kautta jo muutamia vuosia, mutta vasta nyt se on uudelleenjulkaistu suurelle yleisölle. Peli on alunperin pienen pelitalon tuotos, jota on puurrettu pienellä porukalla, mutta erityisen mielenkiintoiseksi pelin tekee sen poikkeuksellinen suunnittelun lähtökohta. Tarkoituksena ei ollut rakentaa suurta massaa viihdyttävä pelikokemus, vaan edullinen harjoitustyökalu oikeille sotilaille.

Steel Beastissa pelaaja päästetään, joko amerikkalaisen M1A1:n tai saksalaisen Leopard 2A4:n puikkoihin ja heitetään 1990 luvun sotatantereelle suorittamaan yksittäisiä tehtäviä. Tankissa voi toimia tähystäjän paikalla ohjaimassa tankkia ja etsimässä vihollisia tai tähtäimen takana ampumassa kohteita. Liikuttelu hoidetaan joko hiiri-näppis tai joystick-näppis yhdistelmällä. Molemmilla tankeilla on hieman toisistaan poikkeavat toiminnot ja toimintatavat, mutta perustoiminnot ovat molemmissa samat. Pelin suunnittelussa olikin yhtenä tavoitteena tuoda esille tankkien erilaiset ominaisuudet ja siinä on onnistuttu hyvin.



Kun pelin avaa ensimmäistä kertaa on ensivaikutelma pelin grafiikasta nykyaikaisen 3D-kiihdyttelyjen, bumb mappinkien ja pixel shadereitten aikakaudella melkoinen shokki. Pikselit näkyvät, grafiikka on palikkamaista, eikä 3D:stä sanan varsinaisessa merkityksessä ole tietoakaan. Värejä on pelissä 256 ja näytöntarkkuus on 640x480, eikä sitä ei pysty vaihtamaan. Myös pelin käyttöliittymä on vanhahtava ja esimerkiksi asetuksista löytyy suurinpiirtein vain kohtia: "haluatko yksityiskohtia vai et? Haluatko musiikit vai et?" Pelissä on sää aina hyvä, ja kaikki melkein kaikki pusikot ja rakennukset ovat saman näköisiä. Jotenkin mieleen pulpahtaa nostalginen tunnelma jostakin Amiga 500 -aikakaudelta.

Lämpökamera helpottaa kohteiden havaitsemista.

Täytyy tunnustaa että panssarivaunua en ole päässyt kokeilemaan, joten en voi arvostella vaunun käyttäytymistä ja tuntumaa oikeaan verraten, mutta näin pelaajan näkökulmasta katseltuna, vaunut tuntuvat käyttäytyvän juuri sillä tavalla kuin niiden olettaisi oikeastikin käyttäytyvän. Itseasiassa en olisi koskaan arvannutkaan mitä kaikkea hienoa teknistä helpotusta vaunun miehistölle on kehitelty, ja vielä kun ottaa huomioon, että peli sijoittuu 1990 luvulle, voi vain kuvitella mitä kaikkea nykypäivänä vaunuista löytyykään.

Tekninen varustelu M1A1:ssä ja Leopardissa on hyvin erilainen. Amerikkalaisessa tankissa on mukana kaikki mahdolliset lisävitkuttimet mitä tankkimies voi ikinä toivoa, automaattisista ennakon- ja koronlaskennoista zoomattaviin lämpökameroihin. Saksalaisten mallissa on myös kaikki tarpeellinen, mutta hieman enemmän karvalakkimallina. Ennakoita joutuu arvioimaan silmämääräisesti ja lämpökameralla ei pääse zoomailemaan. Myös ammusten lataukset hoidetaan tankeissa hieman eri periaatteella. Jos automatiikka pettää on saksalaiseen vaunuun tottunut enemmän kotonaan ilman apuvälineitä, kun taas hienouksiin tottuneella jenkillä menee helposti sormi suuhun.

Nyt tähystetään vihollisia silmä tarkkana.

Pelissä on sopivan havainnollisia opetusjaksoja joiden avulla pelin vaunujen ominaisuuksia pääsee opettelemaan yksi vaihe kerrallaan. Opetusjaksoilla käydään läpi kaikki vaunujen hienot apuvälineet ja niiden käyttö, sekä opastetaan miten toimitaan jos laitteet hajoavat ja joudutaan turvautumaan vaihtoehtoisiin toimintatapoihin. Kun sotavälineitä ovat, on kaikilla järjestelmillä varajärjestelmät ja niillä vielä varajärjestelmät. Esim. ampumisen voi hoitaa vakautettuna, vakauttamattomana tai täysin manuaalisesti kampia veivaamalla. Helpoimmillaan maalia tarvitsee seurata ristikko keskellä kohdetta noin puolitoista sekuntia, antaa elektroniikan hoitaa kaikki turhat laskutoimitukset ja painaa laukaisunappia varman osuman sinetöimiseksi. Vaikeimmillaan pitää kohteen etäisyys arvioida sen koon perusteella, sitten arvioida kohteen nopeus sen liikkumisesta tähtäinviivojen välissä, veivailla piippu osoittamaan oikeaan suuntaan ja laukaista lopuksi kohti kohdetta rukoillen Allahilta armoa että osuisi.

Täältä oltiin tulossa ja tuonne menossa.

NATOn strategiamerkkejä vähemmän tunteville voi aluksi (ja vähän myöhemminkin) olla sekavaa seurata tapahtumia kartalta, jossa kaikki ajoneuvot ja muut joukot on merkitty jenkkiarmeijan laatikko-risuaita-pisteviiva-hässäköillä. Vaikka tehtävänannoissa kerrotaan tekstillä ja piirrosmerkeillä mitä pitää tehdä ja minne mennä, on tilanne aivan toinen kun astuu (tai pikemminkin istuu) metalliseen laatikkoon ja lähtee ajelemaan pitkin maita ja mantuja. Jos vielä vihollisen tykistö paukuttaa herkeämättä lähelle ja vihollisvaunuja ilmestyy milloin eteen milloin taakse, niin vähemmästäkin siinä menee suuntavaistot ihan sekaisin. Omia ja vihollisen joukkoja on yleensä muutenkin todella vaikeaa erottaa toisistaan. Pelin taisteluissa on kaoottista oikean sodan tunnelmaa. Pelin realistisuudesta kertoo myös se, että muutaman maan armeijat ovat ostaneet peliä viihde-/koulutuskäyttöön.

Kaikkein realistisinta otetta hakeville mainittakoon, että pelin mukana tulee mielenkiintoista luettavaa muutaman sähköisen panssarisotastrategiaopuksen verran; yleishyödyllisiä tilastoja ja kaavoja, joilla voi laskeskella materiaalien vahvuuksia ja ammusten läpäisykykyä erilaisilla kohtauskulmilla, sekä opas joukkojen liikutteluun ja taktisiin hyökkäyskuvioihin. Voiko panssarimies muuta enää toivoa?-)

Harjoittelujaksoilla opetetaan kaikki mitä tarvitsee tietää panssarivaunuista.

Pelissä on vaunujen lisäksi taisteluissa mukana myös miehistöä. Joukot maastoutuvat ja etenevät "syöksyen eteenpäin" tyylillä kuten oikeastikin. Luo aivan omalla tavallaan tunnelmaa katsella rintaman hyökkäystä, kun näkee pikkuisten hahmojen rämpivän epätoivoisesti eteenpäin panssareiden vierustalla.

Mukana olevat vaunuyksiköt toimivat automaattisesti ja niiden toiminnan tehokkuus on riippuvainen pelaajan testikentillä suorittamista tuloksista. Yleisesti ottaen tekoäly pelissä toimii todella hyvin ja osastot liikkuvat uskottavasti paikasta toiseen. Kun tehtävää suunnitellaan, voi kaikille komentoonsa kuuluville yksiköille määritellä tavoitellut kiintopisteet, joihin vaunut pyrkivät mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi voi määritellä esim. alueet, joissa etenevä kohde voi aloittaa vapaasti tulituksen, jos havaitsee vihollisen. Kaiken tavoittelemansa suunnitteleminen oikein käyttäen piirrosmerkintöjä vaatii kuitenkin oman totuttelunsa.



Äänet ovat pelissä hyvin toteutetut. Ammusten latausäänet kolahtelevat jostakin metallisen pömpelin sisältä ampujan korviin ja lähelle tömähtelevät tykin ammukset alkavat tosissaan pelottaa. Iso dieselkone rouskuttaa taustalla hiljaa ja tähystäjän ilmoitukset vihollisesta surisevat korviin niin, että melkein voi kuulla istuvansa nakkipipo päässä metallilaatikon sisällä.

Vauriomallinnus pelissä voisi olla huomattavasti parempi. Vaunujen torni voi lentää hyvän osuman seurauksena taivaan tuuliin ja pieni savupilvi voi nousta vaunusta, mutta muuta näkyvää jälkeä ei vaunuihin yleensä saa aikaiseksi vaikka kuinka läheltä tulittaisi. Maajoukot kellistyvät maahan saadessaan surmansa, mutta eivät repeydy kappeleiksi mikä olisi hyvin todennäköistä jos olisi saanut osuman tykin ammuksesta. Maahan ei jää jälkiä vaunun kulkemisesta, eikä edes kuoppia ammuksien räjähtämisestä. Vaurioita kuitenkin tankkeihin tulee, mutta ne esiintyvät kliinisesti siten, että laitteet yksinkertaisesti lakkaavat toimimasta.

Tehtäväeditorilla voi tehdä lisää tehtäviä jos vanhat kyllästyttää.

Tehtävät ovat pitkiä ja kestävät yleensä reilut puoli tuntia. Vaihtelevuutta tehtävissä on sopivasti ja jos valmiit alkavat kyllästyttää tai muutoin haluaa vaihtelua, voi tehtäviä rakentaa tehtäväeditorilla vaikka itsetehtyille kartoille, tai hakea netistä. Pelissä ei ole kampanjaa tai muuta suurempaa tehtäväkokonaisuutta, jota voisi pelata, vaan tehtävät suoritetaan yksittäisinä, eikä niiden lopputulos vaikuta mitenkään seuraaviin tehtäviin. Tehtävissä toiminnan tempo saattaa vaihdella melkoisesti siten, että ensin saatetaan ajaa 10 minuuttia kohteeseen, taistella todella kiivaasti 3 minuuttia ja sitten partioida alueella 20 minuuttia ilman havaintoa vihollisesta.

Pelin vaikeustaso vaihtelee samankin tehtävän sisällä huomattavasti ja yhdellä pelikerralla helppo tehtävä voi seuraavan kerran pelatessa olla ylivoimaisen vaikea. Täydelliseen lopputulokseen jokaisessa taistelussa on aivan turha kuvitella pääsevänsä (muutoin kuin korkeintaan moninpeleissä todella paljon kokemattomampia vastaan). Pelin tekoäly pitää huolen, että vihollisia saa tiirailla jatkuvasti silmä tarkkana.



Moninpeli on toteutettu todella toimivasti. Pelaajat voivat olla vaikka samassa panssarivaunussa, jolloin toinen hoitaa vaikkapa vaunun ajamisen ja tähystyksen ja toinen ampuu. Pelaajia voi olla samassa pelissä runsaasti, ja jos sattuu sopivaan paikkaan sopivaan aikaan on luvassa kymmenien tankkien panssaritaistelu. Ehkä koska peli on muutenkin kevyt toiminnaltaan on myös moninpeli toimiva, eikä töki pahasti hieman hitaammillakaan yhteyksillä.

Pelin ollessa graafisesti kivikaudelta eivät pelin konevaatimuksetkaan ole mitään mahdottomia. Peliä pelailee muutaman vuoden vanhalla koneella kummasti ja tämä lisääkin pelin käyttöarvoa huomattavasti monipeliä ajatellen, kun se naapurin poikakin voi tulla peliin mukaan isin vanhalla työkoneella.



Koska peli on jo melko vanha on melkein kaikki bugitkin korjattu ja peli toimi täysin moitteetta kaikilla tekstikokoonpanoilla. Vain muutaman yksittäisen kerran peli ei suostunut käynnistymään ensi yrittämällä tai hidasteli hieman valikoiden välillä, mutta tämä on todella mitättömän pientä verrattuna moneen muuhun peliin.

Kun pelin graafisen olemuksen aiheuttaman alkujärkytyksen on unohtanut ja peliä on päässyt kokeilemaan ihan oikeasti, unohtuu heikohko graafiikka ja muut ominaisuudet jyräävät niiden ohi. Pelattavuus on kohdallaan ja pelin pariin uppoutuu huomaamattaan tuntikausiksi. Steel Beasts todistaa, ettei pelin nykyäänkään tarvitse olla välttämättä graafisesti huippuluokkaa, jos se on muuten hyvin suunniteltu. Moninpeli on toteutettu mallikkaasti ja taistelu suuria panssarijoukkoja vastaan voi olla todella viihdyttävää. Steel Beasts on sotasimulaattorina todella onnistunut, mutta pelinä olisi kampanjoiden lisäämisellä, vauriomallinnuksien parantamisella, säätilojen vaihteluilla, yms. parannuksilla saanut vielä enemmän irti. Kokonaisuutena todella hauska, toiminnallinen paketti myös vähän hitaampien koneiden omistajille.

Steel Beasts -demo

Ilkka Kuusela
Peliplaneetta.net