Pelityyppi: Urheilu- ja ajopelit
Julkaisija/kehittäjä: Codemasters
Kotisivut: http://www.formula1-game.com/
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: PS3, pc

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

En ole koskaan omistanut autoa tai välittänyt niistä edes minkäänlaisina vauhdin hurman välikappaleina. En itse asiassa edes ymmärrä autoista teknisesti yhtään mitään. Tästä huolimatta olen katsonut lähes jokaisen F1-osakilpailun jo parinkymmenen vuoden ajan. Miksi? Todennäköisesti melko samasta syystä kuin seurasin taannoin vapaapainiakin. Teknisen näpräämisen sijaan koen tämän autourheilun kuningasluokan todella viihdyttäväksi hiekkalaatikoksi ja mediasirkukseksi, jota toinen toistaan persoonallisemmat kuskit, leimatut tallit ja niiden henkilökunnat sotkevat jatkuvasti.

Toisaalta myös F1-pelit ovat olleet monesti ankarassa kulutuksessa, vaikkei niillä ole koskaan ollut oikeastaan mitään tekemistä juuri mainitsemieni puolien kanssa. Vanhimpien konsolien F1-peleistä ei kannata edes puhua, mutta muistan vieläkin ne pitkät kulutetut tovit ensimmäisen PlayStationin Formula 1 1995:n, Nintendo 64:n F-1 World Grand Prixin ja PlayStation 2:n muutamien F1-vuosikertojen parissa. Totuuden nimissä on kuitenkin pakko myöntää, että vasta Codemastersin vuosi sitten julkaisema F1 2010 lähestyi formuloiden mahdollisuuksia sellaisilla tavoilla, mitä olin autopeleiltä aina toivonutkin.

Vauhtia pelissä riittää.

F1 2011 tuo mukanaan koko joukon uudistuksia ja parannuksia edeltäjäänsä verrattuna, mutta pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin selkeä päivitys. Grafiikkaa on uudistettu hieman aiempaa sulavammaksi, varikolle juuttumisen kaltaisia bugeja on korjattu ja se kaikkien huutelema turva-autokin on viimein mukana. Kenties eniten itse pelaamiseen vaikuttavat muutokset ovat mahdollisuus muokata auton asetuksia yhä tarkemmin sekä yhä dynaamisemmat sääolosuhteet, jotka varsinkin kuumimmissa ja märimmissä kisoissa vaikuttavat yhä aidommin ajettavuuteen. Parasta Codemastersin F1:ssä on edelleen se, kuinka peliä voi edelleen pelata joko viihdyttävästi automaattivaihteineen ja ajoapuineen tai niin realistisilla asetuksilla, etten itsekään meinaa saada autoa läpi ensimmäisen mutkan.

Siinä missä joitakin puolia on hiottu ja paranneltu, on mukaan eksynyt myös koko joukko uusia ongelmia. Ruudunpäivitys tuntuu edelleen pykivän ruuhkaisimmilla hetkillä pahasti jopa yksinpelissä, ja moninpelin tuoksinassa hieman omituisesti mallinnetut autot ja takkuilu vain korostuvat. Bugit ovat silti edelleen se Codemastersin pahin vastustaja. Tällä kertaa esimerkiksi tekoälykuskit ovat päättäneet olla välittämättä avattavan takasiiven käytölle varatuista rajoituksista ja päristelevät siipi avoinna menemään puolikkaitakin kierroksia. Autojen asetuksia tarkastelemalla taas voi huomata, kuinka esimerkiksi jousituksien asetuksia täysille säätämällä voi saada pohjamutaa kyntävien tallien autotkin rikkomaan nopeusennätyksiä. Ja nämä ovat vain muutamia esimerkkejä hupsuista lipsahduksista.

Pienet yksityiskohdat ajotuntuman ja autojen mallinnuksen tavoin ovat ottaneet pientä takapakkia.

Leijonanosan huomiosta varastaa edellisen osan tapaan uratila, joka vie pelaajan jälleen aloittelemaan pienemmistä talleista ja etenemään kausien edetessä parempiin talleihin, kunhan sitä ennen jaksaa kärsivällisesti testata, taistella jämäpisteistä ja pitää sekä lehdistön että tallin tyytyväisenä. Kaudet koostuvat omista valinnoista riippuen joko pelkistä typistetyistä rupeamista tai laajimmillaan täysistä kisaviikonlopuista, aika-ajoista ja täysimittaisista kilpailuista. Mukana ovat tietenkin myös tallien asettamat tavoitteet ja lehdistötilaisuudet, joiden on tarkoitus saada pelaajan tuntemaan olevansa itse mukana tallin toiminnassa. Erilaiset radat, dynaamiset sääolosuhteet ja ennalta-arvaamattomat kilpailut pitävät huolen siitä, että ainakin päällisin puolin tunnelma on kohdallaan.

Uratila on todella aikaavievää ajelua, mutta samalla myös melkoisen palkitsevaa, kun kymmenien tuntien pelaamisen jälkeen saavuttaa parhaassa tapauksessa yhden etapin toisensa jälkeen. Tästä huolimatta uratila jää kieltämättä ihan liian pinnalliseksi ja on suorastaan ihme, ettei tätä puolta ole kehitetty tämän enempää. Auton kannalta erilaisia säätöjä ja kokeiluja on mahdollista ja kannattavaa tehdä itse, mutta esimerkiksi muutamien vastausvaihtoehtojen lehdistötilaisuudet ja varsinkin erilaisten tulosten jälkeen nähtävät videot tallihenkilökunnasta joko ylistämässä tai torumassa kuskia jäävät vain pintaraapaisuksi siitä kaikesta, mitä F1-kulisseissa todellisuudessa tapahtuu. Tärkeintä on tietenkin itse kisaaminen, mutta kyllä sitä kisaviikonloppujen sähköä jää kaipaamaan.

Lisenssi on tietenkin täydellinen, mikä on forkkafanille nannaa.

Yksittäisien kisojen tai uratilan sijaan F1 2011 on ehdottomasti parhaimmillaan moninpelissä, mikä ei liene yllätys kenellekään F1 2010:n verkkopeliin uppoutuneelle. Moninpelin uudistuksista mielenkiintoisin on kohtalaisesti toimivan jaetun ruudun kaksinpelin ohella mahdollisuus pelata uratilaa tallikavereina, mikä itse asiassa tuo – laajemmankin moninpelin tavoin – mukaan juuri sitä aiemmin mainitsemaani F1-maailman henkilökohtaisempaa kipinöintiä. Tässä vaiheessa tulee nimittäin vastaan se kysymys, kuinka hanakasti uskallat kilpailla tallikaveriasi vastaan ja miten paljon olet valmis auttamaan häntä tallin yhteisen hyvän puolesta. Toki myös useamman pelaajan uratilassa on samoja puutteita kuin yksinpelissäkin, mutta hyvän ajokaverin kanssa huvi vain tuplaantuu.

F1 2011 paljastaa silti edelleen parhaat puolensa jopa 16 kuskin moninpelissä, kun tekoäly heitetään suureksi osaksi sivuun ja vastassa on parhaassa tapauksessa viisitoista ihmisvastustajaa kera rattien, polkimien ja ajopenkkien. Tässä kohdassa yksinpelissä parhaimmillaankin mekaaninen kisailu muuttuu todelliseksi adrenaliinia pulppuavaksi taisteluksi. Moninpelin teknisessä puolessa olisi edelleen toivomisen varaa, mutta itse kisat yllättävine sääolosuhteineen, jännittävine varikkokäynteineen ja kanssakilpailijoiden erilaisine ajotyyleineen tuo mukaan aimo annoksen arvaamattomuutta, jolloin yksikään kisa ei muistuta toista. Juuri moninpelissä on kaikkein helpointa unohtaa ne F1 2011:n suurimmat murheet, ne kun liittyvät liiankin usein tekoälyyn ja yksinpelaamisen eristäytyneisyyteen.

Sebastian Vettel ei voita jokaista kisaa edes uratilaa pelattaessa.

F1 2011 on ehdottomasti parannus edeltäjäänsä verrattuna, mutta se on edelleen aivan liian pinnallinen ja rosoinen kokonaisuus, jotta voitaisiin puhua läheskään täydellisestä F1-pelistä. Codemasters on kyllä kuunnellut fanejaan ja korjannut monia vanhoja virheitä, mutta hetkittäin tuntuu siltä, kuin näiden tilalle olisi tullut yhtä monta uutta ongelmaa. Yhä edelleen voisi sanoa karkeasti, että vaikka F1 2011 sisältää paljon säätömahdollisuuksia, ei peli tunnu vieläkään osaavan päättää, onko sen tarkoitus olla viihteellisempää arcadea vai silkkaa simulaattoria – sääti peliä itse miten päin tahansa.

Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että satunnaisesti ajetut yksittäiset kilpailut, monipuolistunut verkkomoninpeli ja varsinkin koukuttava uratila vievät kaikki nopeasti mennessään. Monet virheet on helppo joko paikata itse tai jopa antaa anteeksi. Codemasters on lähtenyt rakentamaan rohkeasti kokonaisvaltaisempaa F1-kokemusta, ja juuri tämän takia rima onkin noussut nyt jatkuvasti jopa niin paljon, että joukon kahta tuoreinta suoritusta tulee tarkasteltua jopa liian kriittisesti siihen nähden, miten pitkälle F1-pelit ovat lopulta edenneet jopa muutamien vuosien takaisesta.

Aki Nuopponen... joutuisi kisakumppaniensa puhutteluun ajotyylinsä takia jopa virtuaaliformulamaailmassa.