Jo kaksitoista vuotta sitten ensimmäisellä PlayStationilla julkaistu
Gran Turismo on noussut vuosien varrella yhdeksi konsolin tärkeimmistä pelisarjoista. Sarjan viides osa on ollut työn alla jo yli viisi vuotta, joten pitkän kehitysprosessin aikana peliin kohdistuneet odotukset ovat nousseet mahdottomiin mittasuhteisiin. Tästä huolimatta peliin on saatu ahdettua sisältöä valtavat määrät, mutta laatu on paikoin hiukan epätasaista.
 |
| Lisäsälää autohulluille. GT TV:stä löytyy niin ilmaisia kuin maksullisiakin videopätkiä, ja GT Museumissa on kattava tietopaketti automerkkien historiasta kuvien ja tarinoiden kera. |
Pelin uratila ei ole perusidealtaan juurikaan muuttunut kymmenen vuoden aikana. Pelaajan aloittaessa taskussa on juuri ja juuri halvimpiin autoihin riittävä summa rahaa. Tavoitteena on tienata lisää rahaa, kehityspisteitä ja parempia autoja ajamalla kisoja, haasteita ja lisenssejä, joita kaikkia löytyy pelistä varsin runsaasti. Rahaa jaetaan avokätisesti, ja kisoista kärkitiloja keräämällä saa käyttöön myös uusia autoja. Uusia kisoja ja haasteita avautuu pikku hiljaa tasojen ja tilipussin karttuessa, joten pelistä paljastuu jotain uutta pelattavaa vielä kymmenien tuntien ajamisen jälkeenkin.
Osittain sarjan aiemmista osista tuttujen kisojen ja turnausten lisäksi erilaiset haasteet nousevat uratilassa suureen rooliin. Mukana on vaihtelua kartingista ralliin ja Top Gearin testiradalla ajettavista kisoista Nürburgringin ja Nascarin ovaaliratojen opetukseen asti. Hiukan harmittavasti haasteita on kuitenkin mukana suhteellisen vähän, ja etenkin rallihaasteet ovat melko keskinkertaisesti toteutettuja. Uratilassa on myös B-spec-tila, jossa pääsee ohjastamaan tekoälykuskia kisojen aikana.
Uutta ja vanhaa
 |
| Lisäominaisuuksia riittää. Pelistä löytyy runsaasti teknisiä lisäherkkuja, kuten 3d-tuki, pään kääntämisen seuranta PlayStation Eye -kameralla ja oman autotallin tuominen viime vuonna julkaistusta PSP-versiosta. |
Gran Turismo 5:n 1031 auton valikoima on massiivinen, mutta valitettavasti autoista vain reilut 200 on ns. Premium-malleja, jotka on mallinnettu muita autoja huomattavasti tarkemmin aina perusautoista puuttuvaa ohjaamokuvakulmaa myöten. Loput noin 800 autoa onkin portattu lähes suoraan sarjan pelien aiemmista osista. Kisojen aikana eroa automallien välillä ei ehdi huomaamaan, mutta uusinnoissa tilanne on toinen. Uusien autojen kaupasta löytyvät kiesit ovat kaikki Premium-malleja, mutta käytetyissä autoissa on tyytyminen perusmalleihin sekä vaihtuvaan valikoimaan.
Ratavalikoima sisältää 27 erilaista rataa, joista pelissä on yhteensä yli 70 variaatiota niin vuorokaudenaikojen, sääolosuhteiden kuin radan muotojenkin perusteella. Ratojen joukosta löytyy tuttujen kilpa-autoratojen lisäksi myös kaupunkien keskustoihin sijoittuvia ratoja sekä sarjan aiemmista osista tuttuja kuvitteellisia ratoja.
Jos ratavalikoima alkaa kyllästyttää, sisältää peli myös hiukan yllättäen rataeditorin, jolla voi generoida uusia ratoja omien mieltymysten mukaan. Radan luominen aloitetaan valitsemalla teema, minkä jälkeen pelaaja voi muokata sääolosuhteita ja lisätä rataan kahdesta seitsemään osiota. Jokaisen osion vaikeustasoa, leveyttä ja mutkien jyrkkyyttä voi säätää. Loput generaattori hoitaa itse. Jälki on suhteellisen hyvää, mutta valitettavasti generoiduilla radoilla ei voi ajaa netissä, vaikka ratoja voi kuitenkin lähettää kavereilleen.
Verkkopuolella on panostettu hiukan yhteisöllisempään pelaamiseen. Käyttöliittymä on tosin hiukan turhankin sekava, ja esimerkiksi kavereiden peleihin liittyminen on tehty melko vaikeaksi. Mukana ei ole monesta nykypelistä tuttua seuranhakuominaisuutta, vaan tarjolla on lista käynnissä olevista peleistä, joihin voi liittyä. Pelin isännällä on käytössään suhteellisen monipuoliset säätömahdollisuudet, ja mukana on myös hauska Shuffle Race -pelimuoto, jossa peli arpoo kaikille suurin piirtein saman tehoiset autot. Maksimissaan 16 pelaajan kisat toimivat teknisesti suhteellisen hyvin, eikä viivettä juuri esiinny.
Pelaajat voivat rauhassa harjoitella radalla ajamista ennen kisan käynnistymistä, joten turhaa aulassa istumista on vähennetty onnistuneesti. Jos peliin kuitenkin liittyy kisan ollessa jo käynnissä, joutuu aulassa katselemaan muiden pelaajien kisailua, ennen kuin itse pääsee radalle.
Tutut vahvuudet ja heikkoudet
 |
| Kotoisa tunne. Tyylikkään autonvalmistuksesta kertovan introvideon pamahtaessa ruutuun jazzhenkisen pianomusiikin soidessa taustalla tuntee heti olonsa kotoisaksi. Sama meno jatkuu pelin valikoissa ja alkuruudussa, jossa herkutellaan pelin upeilla autoilla hienoissa ympäristöissä. |
Gran Turismo 5 on yksi harvoista 1080p-resoluutiolla pyörivistä peleistä. Melkoisena teknisenä saavutuksena myös pelin ruudunpäivitys pyörii täydellä resoluutiollakin usein pehmeästi 60 ruutua sekunnissa, mutta valitettavasti ruudunpäivitys ei aina pysy aivan tasaisena, kun edessä on useampia autoja. Pitkä kehitysaika näkyy myös lievänä epätasaisuutena pelin ympäristöjen laaduissa. Jotkut radat näyttävät hyviltä, toiset keskinkertaiselta, mutta etenkin yö- ja sadekisoissa pelin loistava valaistus pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Uusinnoissa peli näyttää vielä asteen paremmalta.
Grafiikan lisäksi myös pelin ajotuntuma erottuu edukseen. Ajaminen tuntuu loistavalta jo padillakin, mutta kunnon ratilla pelaaminen on suorastaan nautinnollista, kun pelin loistava fysiikkamallinnus pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Tuntuma tiehen on erittäin tarkka, ja pidon menettämisen huomaa välittömästi. Autojen väliset erot ovat selvät, ja myös erilaisten pintojen vaikutus ajotuntumaan on tehty uskottavasti. Vauhdin tuntu on toteutettu loistavasti etenkin ohjaamokuvakulmassa.
Hiukan harmittavasti sarjan tutut murheenkryynit ovat yhä läsnä myös
Gran Turismo 5:ssä. Etenkin pelin tekoäly kaipaisi edelleen reilusti parannusta. Tekoälykuskit ajavat pääosin viivasuorasti jonossa eivätkä juuri ohittele tai tee virheitä. Pahimmillaan tekoälykuskien hölmöys näkyy tilanteissa, joissa pelaaja esimerkiksi spinnaa mutkassa ja takana tulevat kuskit ajavat suoraan päin pelaajan autoa eivätkä edes yritä väistää.
 |
| Lisenssejä riittää. Pelillä on niin NASCAR- kuin WRC-lisenssikin, mutta niitä käytetään loppujen lopuksi melko säästeliäästi. |
Autojen vaurionmallinnus ei ole myöskään ollut koskaan sarjan vahvimpia puolia. Parannusta tilanteeseen ei ole luvassa nytkään. Autot hajoavat vain visuaalisesti, ja tämäkin vaihtelee vielä suuresti eri autojen välillä. Joitain autoja saa kolaroida oikein urakalla ilman minkäänlaista suurempaa vauriota, kun taas esimerkiksi ralliautot hajoavat hiukan uskottavammin. Renkaiden ja polttoaineen kuluminen on sentään mukana, joskin vain uratilan loppupään pitkissä kisoissa. Myös autojen tuunaus ja virittely on yllättävänkin pintapuolista.
Vaikka peliä vaivaavatkin tutut ongelmat, osaavat sarjan aiempia pelejä pelanneet elää niiden kanssa, jolloin itse ajamisen loistava toteutus sekä sisällön huikea määrä nousevat keskiöön. Pelissä riittää pelattavaa todella pitkäksi aikaa, ja monipuolisuus pitää huolen siitä, ettei kyllästymään pääse hetkessä.
Gran Turismo 5:n odotus on ollut piinaavan pitkä, mutta lopputulos on sen arvoinen.
Matias Kainulainen... ei odottanut liikoja, vaan yllättyi positiivisesti.
Keskustele pelistä Peliplaneetan foorumeilla!
