Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Ubisoft / Ubisoft Montreal
Kotisivut: http://www.assassinscreed.com
Laitteistovaatimukset: PS3
Testattu: PS3
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: PS3, pc (tulossa)

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Ensimmäinen Assassin's Creed oli peli, joka ei kaikkia säväyttänyt, mutta osoitti runsaasti potentiaalia jatko-osien suhteen. Sen hulppeat maisemat ristiretkiaikain Pyhässä maassa kuhisivat elämää ja tunnelmaa, mutta jäivät pelillisesti tyhjiksi ja tehtävätarjontansa puolesta itseään toistaviksi. Mukaan ujutetut scifi-elementit herättivät jonkin verran kummastusta, mutta loivat mielenkiintoisen alustuksen jatkolle - vaikka juonikuviot loppuivatkin kirjaimellisesti seinään. Nyt täysiverinen seuraaja on vihdoinkin täällä lunastamassa runsaankokoisen viipaleen lupauksistaan.

Valkoiset seinät. Kaikki alueet eivät ole tutkittavissa heti alkuun, vaan niitä reunustaa ensimmäisestä osasta tutut valkoiset seinät. Tällä kertaa matka ei kuitenkaan tyssää siihen, mutta rajan ylittäminen syö vähitellen energiaa. Eivätpähän viholliset kuitenkaan pääse hyökkäämään epäreilusti rajan turvista.

Assassin's Creed II jatkaa muinaisten salamurhaajien ja temppeliherrojen välistä sotaa kahdella rintamalla. Pelaajat pääsevät vihdoin näkemään, mitä salamurhaajista polveutuvan Desmond Milesin ensimmäisestä osasta tutun vankityrmän ulkopuolelta löytyy, mutta varsinainen koitos tapahtuu jälleen esi-isien muistoja tonkivan Animus-laitteen uumenissa. 900-luvun Pyhä maa ja salamyhkäinen Altaïr ovat vaihtuneet 1400-luvun renessanssi-Italiaan ja elämäntäyteiseen Ezio Auditoreen, jonka Firenzessä asuva suku joutuu syvälle juurtuneen salaliiton uhriksi.

Ezion ympärille rakennetaan kiitettävästi tarinaa sekä ennen että jälkeen salamurhaajien ikoninomaiseen huppuun sonnustautumisen, mikä yhdistetään toimivasti Italian historian oikeisiin juonitteluihin. Tehtäviä kuljetetaan nyt entistä enemmän yksinkertaisia QTE-reaktiominipelejä sisältävin välianimaatioin, mikä tuo tapahtumiin ja muihinkin hahmoihin persoonallisuutta. Tarinankerronnan tyyli ja määrä on toisin sanoen kohentunut roimasti, mikä tekee Assassin's Creed II:sta jo lähtökohdiltaan kiinnostavamman kuin edeltäjänsä.

Maisemanvaihdos Italiaan tuntuu raikkaalta, mutta ei silti liian suurelta erkaantumiselta alkuperäisestä kattauksesta. Firenzen ja Venetsian kaltaiset kaupungit tarjoavat runsaasti nähtävää ja tutkittavaa, minkä lisäksi ihmisvirrassa kulkeminen tuo erittäin vahvan paikallaolon tunteen. Osa kaupungeista on yhä rajattu omiin alueisiinsa, jotka aukeavat pelin edetessä. Varsinaisia kaupunkeja on yhteensä neljä, johon ei ole laskettu esimerkiksi Monteriggionin kartanoaluetta, joka toimii Ezion tukikohtana hänen ratkoessaan synkän salaliiton kiemuroita.

Taiteenystävä. Lukuisiin kerättäviin esineisiin lukeutuvat renessanssiajan taulut, jotka ripustetaan Ezion kotikartanoon Monteriggioniin nostamaan tilan arvoa. Mukana on tietenkin infopaketit itse taideteoksista.

Assassin's Creed II:n ympäristöissä seikkaillessa huomaa nopeasti, että kehittäjät ovat kuunnelleet ensimmäisen osan saamaa kritiikkiä. Kaupungit eivät tällä kertaa jää aivan yhtä kulissimaisiksi kuin ensimmäisessä pelissä, mistä pitävät huolen lukuisat ehostukset pelin rakenteeseen. Ympäristöt ovat täynnä kaupustelumahdollisuuksia niin aseiden, panssareiden kuin taiteidenkin saralla, kun taas vapaa-ehtoisesta esineidenetsinnästä on tällä kertaa hyötyä joko rahallisesti tai tarinallisesti.

Rahankulutus on noussut muutoinkin tärkeään rooliin, varsinkin mikäli tehtävät vaativat hiljaisempaa lähestymistapaa. Kultakillingeillä voidaan aiheuttaa päänvaivaa virkavallalle palkkaamalla varkaita näiden kimppuun tai - reilulle päälle sattuessaan - yön viehkeitä seireenejä viemään heidän huomionsa. Vähäpätöisimmistä maanvaivoista päästään eroon vaikkapa viskaamalla floriineja katukivelle, jolloin ihmiset vauhkoontuvat kuin suurenkin kultaryntäyksen aikaan. Tavalliset kansalaiset toimivat mainiona savuverhoina myös sellaisenaan, sillä siinä missä Altaïr hyötyi vain munkkien seurasta, Ezio voi liikkua huomaamattomasti minkä tahansa ihmisryppään matkassa. Näiden sekä savupommien ja myrkkypiikkien kaltaisiin apukeinoihin turvautuminen on virkistävää vaihtelua suoraviivaisemmille salamurhille tai suorille yhteenotoille, vaikka ei muutama lisävaihtoehto olisi ollut pelille haitaksikaan.

Monipuolistaminen tuntuu olevan sana myös asevalikoimassa, joka kattaa nyt lukuisia erilaisia miekkoja, kirveitä, seipäitä ja tikareita. Jopa Ezion alati kehittyviä piiloteriä voidaan käyttää taistelutilanteissa hienovaraisen selkään puukotuksen lisäksi, mutta itse taistelu pysyy aseesta riippumatta tutussa kaavassa. Taistelut pysyvät simppeleinä läpi pelin, mutta eri vihollistyyppejä kohdatessa kuvioihin astuu juuri kattava asevalikoima. Vaikka Ezio voi kantaa mukanaan vain yhtä suurempaa asetta, taistelut eivät silti mene arpapeliksi, sillä vihollisten kalusteet voi yleensä napata väliaikaisesti omaan käyttöönsä.

Paluu tulevaisuuteen. Pelaajat eivät kenties pääse ohjaamaan Ezion muistoja tonkivaa Desmondia yhtä usein kuin aiemmin, mutta kyseiset osuudet ovat entistä tapahtumantäyteisempiä.

Iskuja ladotaan hyökkäysnapilla rytmikkääseen tahtiin, väistöliikkeisiin ja vastaiskuihin ajoittain turvautuen, minkä lisäksi Ezio voi jakaa oikeutta tarttumalla vastustajaansa rinnuksista sekä mätkimällä tätä hetken aikaa täysin vapaasti päällään, käsillään ja jaloillaan. Selkeän järjestelmän ainoa kompastuskiven kaltainen piirre on, ettei taisteluihin siirryttäessä välttämättä ehdi tarkistaa, mikä ase on käytössä. Useissa kahakoissa huomaa viskovansa rahaa tai heittotikareita ympäriinsä, koska ne ovat jääneet aiemmista puuhasteluista asesarakkeeseen. Toki moisen oppii ajan myötä huomioimaan, mutta tapahtuessaan tapahtumasarjassa kuluu niin aikaa kuin energiaa.

Hevostellen halki historian. Ezio voi taittaa matkaa hevosilla. Sen sijaan, että kuvioissa olisi ensimmäisen osan tapaan yksi tyhjä maailmankartta, on muutamien kaupunkien ympärillä runsaasti maaseutua.

Vaihtoehtona taisteluille on luonnollisestikin pakeneminen, mikä on tietyissä tilanteissa varsin oiva ratkaisu. Ezion pahamaineisuus nimittäin kasvaa suorista yhteenotoista ja huomiotaherättävistä salamurhista, minkä seurauksena vartijat valpastuvat ja bongaavat ohikulkevan salamurhaajamme entistä helpommin. Omaa mainettaan voi "puhdistaa" repimällä etsintäkuulutuksia seiniltä ja lahjomalla kadun varsilla saarnaavia julkisen sanan levittäjiä, mikä tuo peliin hauskaa tasapainottelua: mikäli tehtäviä ei jaksa suorittaa hienovaraisesti huomaamattomana pysyen, on jatkossa varauduttava yliherkkiin vartijoihin ja oman nimen putsaamiseen.

Jotta vartijoiden pakoilu onnistuisi kätevästi, on Ezio yhtä ketterä kiipeilijä ja vapaajuoksija kuin esi-isänsä Altaïr. Kiipeilymekaniikka ei ole kokenut kovin suuria muutoksia, ja sankarimme kykenee etupäässä suorittamaan salamurhaajan ammattiaan monipuolisemmin myös kiipeillessä. Tämän myötä Ezio saattaa yhä loikkia hieman harhaan ahtaimmissa ja tarttumapintoja kuhisevissa paikoissa, ellei ole tarkkana. Pelaajiin kuitenkin iskostetaan kiipeilyn saloja vapaaehtoisilla kiipeilytehtävillä, jotka sijoittuvat usein suoraviivaisiin luolastoihin tai rakennusten sisätiloihin. Nämä sisältävät paikoin niin pirullisia atleettisia tilanteita, että niistä suoriuduttua taidot ovat iskostuneet selkäytimeen kertaheitolla. Toimivuudestaan huolimatta Assassin's Creed II:sta uupuu viimeinen loppusilaus verrattuna vaikkapa Uncharted 2:n ja inFamousin sulavaan hyppelyyn.

Ilmojen halki käy salamurhaajan tie. Da Vincin keksinnöistä on Eziolle paljon apua pelin aikana.

Kaikista Assassin's Creed II:n uudistuksista huomionarvoisin on kuitenkin tehtävärakenteiden muuttuminen. Ezion ei tarvitse Altaïrin tapaan suorittaa taustatutkimuksia ja pakollisia minitehtäviä päästäkseen lähelle seuraavaa kohdettaan, vaan seikkailu etenee perinteisempään Grand Theft Auto -tyyliin tehtävästä toiseen siirtyen. Tehtävätarjonta kattaa taisteluita, takaa-ajoja, salamyhkäisempiä salamurhia sekä kaikkea tältä väliltä, minkä lisäksi Ezio pääsee ajoittain kokeilemaan ystävänsä Leonardo da Vincin luomuksia, kuten lentokojetta. Omiin henkilökohtaisiin suosikkitehtäviini lukeutuvat vapaaehtoiset koodinpurkutehtävät, jotka on piilotettu pitkin ja poikin rakennusten seiniin. Nämä avartavat hieman pelin universumia ja mytologiaa erilaisten pulmien keinoin, joista tyypillisimpiä ovat päättelytehtävät ja historialliset kuva-arvoitukset.

Koodinpurkutehtävät ovat kuitenkin vain yksi näperreltävä piirre Assassin's Creed II:ssa, sillä Ezion huolehdittavana on myös sukukartano ja tätä ympäröivä kylä Monteriggionissa. Pelaajat voivat halutessaan ehostaa aluetta keräämällään rahalla, mikä saa keskiaikaisen linnakkeen lopulta rehottamaan renessanssiajan värikkyydessä. Ehostamisen yhteydessä avautuu myös uusia luolastoja ja salaisuuksia, minkä lisäksi Ezio saa tuntuvat tulot sekä huomattavat alennukset omista kyläkaupoistaan. On suorastaan upeaa, kuinka Ubisoft on saanut hyvin virkistettyä Assassin's Creedin sisältöpuolta kertaheitolla, mikä toivottavasti jatkuu myös jatko-osissa entistä vilkkaampana.

Hippulat vinkuu. Takaa-ajot ovat tuttu näky pelissä. Virkavallan ja vartijoiden välttämiseksi on nyt entistä enemmän erilaisia keinoja.

Ilmestyessään ensimmäinen Assassin's Creed loksautti ihmisten leukoja graafisella tykityksellään, eikä peli missään tapauksessa näytä kelvottomalta nykyäänkään. Assassin's Creed II ottaa asian suhteen pienen, mutta toki huomioitavan, harppauksen eteenpäin. Itse maisemanvaihdos tuo pelin ilmeeseen oman värikkään lisänsä, ja Italian laajat ympäristöt näyttävätkin vakuuttavilta ajoittain pompahtavista tekstuureista huolimatta. Hahmomallinnukset ovat saaneet kohtuullisenoloisen kasvojenkohotuksen, vaikka moottori osoittaakin vanhenemisen merkkejä tällä saralla. Äänisuunnittelu sen sijaan on aina ollut Ubisoftilla muita pelejä hieman jäljessä, mikä kuuluu myös Assassin's Creed II:ssa. Erityisesti säveltäjä Jesper Kyd tekee hyvää työtä musiikin suhteen, mutta säveliä kieltämättä ylikulutetaan ja hyödynnetään varsin yllätyksettömästi.

Kaiken kaikkiaan Assassin's Creed II on peli, joka Assassin's Creedin olisi pitänyt olla. Oikeasta suunnasta huolimatta pelikokemus ei ole vielä aivan niin hiottu kuin se voisi olla. Tarinankerronnan ja monipuolisuuden ehostaminen on juuri sitä lihaa, mitä luiden ympärille kaivattiin, ja toivottavasti Ubisoft jatkaa näiden piirteiden kehittämistä entisestään kolmannen seikkailun ollessa ajankohtainen. Samalla audiovisuaalisen puolen ja pelimoottorin pienten yskähdysten hiominen ei myöskään olisi pahitteeksi, jotta jo sangen nautittava peli olisi vieläkin nautittavampi. Odotan mielenkiinnolla, mihin historiankolkkaan Desmond seuraavalla kerralla suuntaa.

Ville Arvekari ...piipahti hiljattain toteamassa, kuinka Firenze onkaan muuttunut 600 vuodessa.