Kaupunginrakentelupelit ovat eläneet kirjavan elämän.
SimCity-sarja oli huippusuosittu, ja Sim-etuliitettä on sittemmin sovitettu vaikka mihin. Kaupunginrakentelut lipsahtivat historiapainotteisiksi, mutta nyt Monte Cristo aikoo palauttaa
SimCity-formaatin sen ansaitsemalle huippupaikalle. Eikä heitä ainakaan yrityksen puutteesta voi syyttää.
Tilaa kaikille
 |
| Planeetan suurin kaupunki. Tokenit kuvaavat kauppatavaroiden yli- ja alijäämää. |
Jo asennettaessa eri vaihtoehdot alkavat hämmentää: on Planet Offeria, GEMejä, avataria ja pakollista verkkorekisteröitymistä. Vilahtaapa jossain vielä kuukausimaksukin. Selvennetään siis aluksi.
Citiesiä voi pelata yksinpelinä, mutta rekisteröityminen on silti pakollista. Peruspelillä voi pelata viikon ilmaiseksi yhteistyömuodossa, joka on selvästi pelin ydin.
Moninpelissä on planeettoja, joilla on 10 000 kaupungin paikkaa vehmaista pelloista ja aurinkorannoista lumisiin vuoriin. Eri karttoja ja rakennuksia on käytettävissä enemmän kuin yksinpelissä. Planeetalle voi pystyttää korkeintaan viisi kaupunkia ja pelata
Citiesiä kuin yksinpeliä muista välittämättä.
Yhteistyö perustuu kaupankäyntiin: kaupan kohteena voi olla niin öljy, teollisuustuotteet kuin turistitkin. Yksinpelaaja joutuu käymään kauppaa vain OmniCorpin riistohinnoilla. Nokkelasti kauppaa voi käydä myös web-liittymästä, joten pelaamista ei tarvitse lopettaa työpäivän ajaksi.
Toinen yhteistyön muoto on megarakennelmien kokoaminen. Näiden piirustukset jaetaan kaupungeille satunnaisesti, mikä nokkelasti saattaa patistaa passiivisempiakin pelaajia hakemaan apua muilta. Myös normaali chatti ja avatar-hahmoissa toisten kaupungeissa palloilu kuuluvat asiaan.
Rahalle käyttöä
 |
| Vasta pystytetty pikkukaupunkini maksimizoomilla... |
Jatkossa on tietenkin luvassa paljon muuta kivaa, kuten erityylisiä rakennuspaketteja sekä tosimaailmaa mukailevia karttoja. Kuukausimaksu on halvimmillaan vähän päälle viisi euroa.
Toinen tuleva myyntiartikkeli ovat GEMit, eli tietyn laitoksen hallintaan keskittyvät taloussimulaatiot. Sellaisen hankittuaan pelaaja voi rakentaa kaupunkiinsa vaikka hiihtokeskuksen ja sitten johtaa sitä minipelin tavoin. Yhtään tällaista lisäosaa ei ole vielä valmiina, joten idean toimivuutta ei voinut vielä kokeilla.
Entäs se peli?
 |
| ...ja katutasolla. Huomaa mainostolpan aito mainos. |
Suunnitelmat ovat siis suuret, mutta entäs itse peli? Onneksi perusasioita ei ole unohdettu, ja peli on toteutettu mallikkaasti.
Kaupungin perustan muodostavat asukkaat, joita on neljää sosiaaliryhmää. Eri laitokset tarvitsevat näitä työntekijöitä eri määriä ja tuottavat puolestaan jotain muiden tarvitsemaa. Toimistot esimerkiksi tarvitsevat businesshotellien palveluja ja tuottavat toimistopalveluja muille yrityksille.
Resurssien tuotanto, kuten öljynporaus ja maanviljely, onnistuvat vain niille merkityillä alueilla. Tuotantolaitokset myös kuluttavat resursseja, joten poraustornit pitää hajasijoittaa öljyesiintymän päälle, jotta joka tippa saataisiin talteen.
Simulaation lainalaisuudet ovat selkeitä, teollisuus tuottaa ilmansaasteita ja lentokenttä melusaastetta, eikä vaikeustaso ole kummoinen. Vaikeutta haetaankin erilaisilla kartoilla, joissa rakennuskelpoinen maa saattaa olla pahasti hajallaan.
Moninpelissä voi käyttää opetusmoodia, joka lukitsee rakennukset, kunnes tietty asukasmäärä saavutetaan. Kokenut pelaaja ottaa sen pois päältä, mutta aloittelevalle pelaajalle tämä on arvokas apu.
Tämänkaltaisessa pelissä tärkeää on löytää haluttu informaatio nopeasti.
Citiesissä nämä tiedot ovat hieman hajallaan ja eri tavoin esitettyinä, mikä vaatii hieman totuttelua.
Aidoissa maisemissa
 |
| Ympäristösuodatin näyttää, kuinka turistihotellit pilaavat rantamaisemaa. Seuraavat pitää rakentaa muualle, ei kuitenkaan yläkulman teollisuusalueen läheisyyteen. |
Viimeinen silaus kaupunkipelille on tietenkin ulkonäkö, eikä
CitiesXL petä tässäkään suhteessa. Vaikka testikone ei ollut enää viimeistä huutoa, grafiikka-asetukset olivat mediumissa eikä mitään tahmaamista esiintynyt, mitä nyt nopeissa zoomauksissa kesti hetken aikaa, ennen kuin kadulla liikkuville autoille puettiin skinit päälle. Näkymät kadulla ovat ihan mukiinmeneviä, mainostaulujen aitoja mainoksia myöten. Pienenä miinuksena katselukulmat ovat turhan rajoittuneita, mikä vaikeuttaa kaupungin ihailua.
Pelissä voi luoda oman avatarinsa melko yksityiskohtaisesti, ja tällä voi sitten lähteä kävelemään omien ja muiden kaupunkien kaduilla. Myös muutama emote-toiminto löytyy sosiaalisia kontakteja varten. Toiminto on sinänsä turha, mutta tuo mukavasti fiilistä moninpeliin.
Monte Cristo on rohkeasti lähtenyt päivittämään kaupunginrakentelua nykypäivän standardeihin, ja onnistunut siinä hyvin. Moninpelin maksullisuudesta ei voi vielä sanoa tuomiota, kun ei tiedetä, muuttuvatko suuret sanat teoiksi, mutta pelityypistä kiinnostuneille on vaikea keksiä parempaa peliä juuri nyt.
Panu "Ego" Alku... on pelannut alkuperäistä
SimCityä.
