Vaikka vuosi voi tuntua näin maallikon mielestä pitkältä ajalta, pelinkehityksessä se ei ole aika eikä mikään. Ei käy kateeksi niitä onnettomia, joiden tehtävänä on vuosi toisensa jälkeen rustata pelistään sen verran parempi versio, että kansa maksaa siitä taas kerran 65 euroa. Tämä on urheilupelejä rustaavien kehitystiimien arkea, enkä voi kuin nostaa hattuani huomatessani, että EA:n kanadalaisosasto on tehnyt taas A-luokan jälkeä
NHL 10:n kanssa.
Pohjat olivat toki kunnossa, sillä
NHL 09 oli lievästi sanottuna hyvä kiekkopeli. Laajan arvostuksen ohella se pokkasi lukemattomia palkintoja ja kunnianosoituksia. Milläs parannat erinomaista?
NHL 10:n tapauksessa vuoden kehitysaika ja erinomainen pohja tarkoittavat sitä, että suunnattomia uudistuksia ei kannata odotella, sillä niitä ei pelistä löydy.
NHL 10 on tuttu peli, mutta sitä on viilailtu sen verran, ettei hintalappu tunnu vedätykseltä.
Pelitilat löytyivät
 |
| Itse luotujen pelaajiensa ominaisuuksia voi parannella pelin aikana avattavilla bonuksilla, joita lyödään kiinni parempiin varusteisiin. Mitä parempi peliväline, sitä enemmän siihen saa bonusta. Parhaiden tienaaminen vaatii todellisia sankaritekoja tai ostosta verkkokaupasta aitoa rahaa vastaan. |
Siinä missä esimerkiksi
FIFA 10:n kehitysjaksolla tanssittiin fanien pillin mukaan,
NHL 10:n kehitystiimi tiesi jo ennakkoon, mitä pelille tehtäisiin. Eräs keskeisistä kehityskohteista oli pelitilojen tuunaus, sillä muun pelin ollessa jo kunnossa, erilaisten pelitilojen tarjoamat vaihtoehdot ovat laahanneet kaukana jäljessä parin vuoden takaisen
NHL-vallankumouksen jälkeen.
Mukaan mahtuu niin suoranaisia uusia tuttavuuksia kuin vanhojen viilauksiakin. Mielenkiintoinen uutuus on Battle for the Cup -tila, joka pyrkii vangitsemaan finaalisarjan sisäisen draaman ja tarinan. Tarjolla on joko NHL:n, AHL:n tai geneerisen muun sarjan loppuottelusarja, jossa kiinnitetään tavallista tarkempaa huomiota pelien sisäisiin tapahtumiin.
Selostaja hehkuttaa ennen peliä, että vastustajan tähden viime pelissä telonut pakki voi olla tänään erityishuomion kohteena, samaten kuin viime pelissä hattutempun tehnyt tähti. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta se toimii.
Pitkäaikaisempaa viihdettä kaipaavillekin löytyy tarjontaa. Moninpelistä pitävät voivat hypätä monen pelaajan kausiin ottamaan yhteen kaveriensa kanssa haluamansa kiekkosarjan mestaruudesta. Yksinpelaajia taas hemmotellaan parannellulla Be a Pro -tilalla ja kokonaan uudella Be a GM -tilalla, joka on entisestään syvennetty Dynasty-pelitila.
Tuore NHL-joukkueen toimitusjohtaja kasvattaa kännykkälaskuaan tekemällä diilejä ja ylläpitämällä suhteita muihin joukkueisiin ja pelaajiin yrittäessään rakentaa itselleen mestarijoukkuetta. Kun kuviot on hoidettu, hypätään kaukaloon pelaamaan pelejä. Syvyyttä tuntuu löytyvän sen verran, että
NHL 10 tuntuu hetkittäin melkein oikealta manageripeliltä.
 |
| Realistisempaa syöttelyä haluavat voivat kytkeä päälle kehittyneen syöttötilan, jolloin tiimikaverin sijaan voi syötellä tyhjään tilaan. Näin saa parhaimmillaan tehtyä hillittömän komeita maaleja ja kuvioita, mutta se vaatii harjoittelua. |
Be a Pro puolestaan jatkaa ristiriitaisella tiellään. Pohjimmiltaanhan pelitila on nerokas: kevyttä roolipelailua yhdistettynä pitkään uraan ja kaikkiin sen kuvioihin: loistavaa. Ongelma on kuitenkin sama kuin viime vuonna. Tekemistä ei ole tarpeeksi. Uutta on mahdollisuus osallistua NHL:n draftia edeltävään esittelypeliin, jossa voi parannella varausnumeroaan sekä hieman aiempaa monipuolisempi viestintä valmentajien kanssa.
Ongelma on kuitenkin se, että kaikki on yhä yksipuolista. Managerit ja valmentajat nakittavat, pelaaja pelaa. Ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa tai tehdä valintoja. Pelaaminen NHL:n ulkopuolella ei myöskään onnistu, mikä on harmi. Olisi hienoa aloittaa uransa SM-liigasta ja nousta sieltä NHL:n huipulle. Ehkä ensi vuonna?
Fyysistä peliä
 |
| Varsinkin maalivahtien animaatioon on tänä vuonna kiinnitetty reilusti huomiota. Veskarit tekevät nyt todella tyylikkäitä paniikkitorjuntoja ja pelaavat muutenkin oikein realistisen näköisesti. Vanha maalivahti nostaa tästä peukkua. |
Pelillisten uudistusten pääasiallinen anti kohdistuu tänä vuonna fyysiseen peliin, joka kieltämättä olikin
NHL-sarjan puutteellisimpia osa-alueita. Taklaamaan toki pystyi, mutta ei se oikein mihinkään vaikuttanut. Nyt vaikuttaa.
NHL 10 mallintaa nimittäin vastustajan pelaajien fyysisen hiillostamisen. Taklaamalla, koukkimalla ja törkkimällä voi joko hermostuttaa tai pelotella vastustajan pelaajia, jolloin nämä persoonallisuudestaan riippuen voivat pelästyä tai hermostua ja ottaa tyhmiä jäähyjä vaikka riehumalla vihellyksen jälkeen. Mitään arcade-tyylisiä pelotusmittareita ei toki näy missään, vaan vaikutukset ovat hienovaraisempia.
Jos koiruudet eivät kiinnosta, mutta fyysinen peli kylläkin, kovaa voi pelata myös rehellisesti.
NHL 10 lisää sarjaan mahdollisuuden painaa pelaajia laitaa vasten, jolloin kiekosta painitaan luistimilla potkimalla. Homma onnistuu yksinkertaisesti nappia painamalla, joten sen saa helposti mukaan arsenaaliinsa tuomaan kaivattua monipuolisuutta. Esimerkiksi klassinen pitkä päätyyn ja perään -taktiikka toimii nyt huomattavasti aiempaa paremmin, kun sen kiekon voi realistisesti saada sieltä päädystä uudelleen haltuunsa.
Uudistusten yhteisvaikutuksesta
NHL 10 ottaakin taas askeleen lähemmäs todellista kiekkorealismia. Lukuisat pienet parannukset maalivahtien animaatioon ja kaikkien pelaajien yleiseen tekoälyyn tarkoittavat myös sitä, että peli näyttää ja tuntuu entistä enemmän aidolta jääkiekolta.
 |
| Ilahduttavasti konsolikäännösten välillä ei juuri ole teknisiä eroja, vaan molemmat pyörivät pehmeästi tilanteesta riippumatta. |
Olemme nyt jo pisteessä, jossa pelin parissa voi käyttää hyödyksi omaa kiekkoasiantuntemustaan, sillä tilanteet kehittyvät ja peli elää kuten oikean lajin perusteella voisi kuvitella. On todella huikeaa keksiä keinot vastustajan murtamiseen ja kuulla sitten selostajien kehuvan, että olipa hyvin valmennettu.
Täysin ongelmaton peli ei toki vieläkään ole. Vaikka säätimillä pystyy veivaamaan peliä monipuolisesti haluamaansa suuntaan, vastustajan tekoäly on yhä turhan varovainen. Se ei taklaa eikä juuri uskalla laukoa, ellei maalipaikka ole todella hyvä. Ei ole mitenkään harvinaista päättää ottelua niin, että oman joukkueen maalivahdilla on 10 torjuntaa ja selän takana kolme tai neljä maalia. Varsinkin Be a Pro -tilassa maalivahtina pelaavia tämä ärsyttää varmasti.
Muuten
NHL 10 on taas askel eteenpäin. Kyseessä ei toki ole mikään jättiharppaus, mutta sellaiseen ei toisaalta ollut tarvettakaan. Se tehtiin jo pari vuotta sitten, ja sen jälkeen radikaalien uudistusten teko olisi ollut tarpeetonta. Aiempaa parempi tekoäly, hyvät lisäykset fyysiseen peliin ja ennen kaikkea laajentuneet pelitilat tarkoittavat kuitenkin, että kiekkokenttien kuningas on parantunut selvästi hintalappunsa arvoisesti.
Miikka Lehtonen... pitää jääkiekosta.
