Kun pelisarja ehtii neljänteen osaansa, se joko uudistuu rankasti tai täydellistää konseptiaan entisestään.
Anno 1404 valitsee jälkimmäisen tien, ähkyn uhallakin.
Tämän olemme nähneet...
 |
| Kauppareitit on helppo automatisoida. Valtakunnan kasvaessa tämä onkin täysin välttämätöntä. |
Annot ovat kaupunginrakentelupelejä
Settlersin tyyliin. Sarjan erikoisuutena on ollut tapahtumien keskittyminen saaristoon, mikä pakottaa jatkuvaan tavaroiden siirtelyyn meritse.
Annon talousrakenne on hieman erikoinen. Pelaajan kylässä asustaa asukkaita, jotka haluavat resursseja ja palveluja, ja vastineeksi maksavat veroja. Mitä enemmän mukavuuksia, sitä kehittyneempiä ovat asukkaat ja sitä enemmän veroja voi kantaa.
Annon utopiassa kukaan ei kuitenkaan käy töissä, kansalaiset vain kuluttavat ja näkymätön pätkätyöläisten massa tuottaa ja siirtää tavaroita. Tärkein merkitys on tietenkin siinä, että tuotantolaitoksia voi perustaa eri saarille ilman huolta työvoimasta.
Ja kyllä niitä saaria pitää vallatakin. Kullakin saarella on vain tiettyjä resursseja: osassa kasvaa vilja ja hamppu, toisaalla ruusut. Vaikka alussa pärjää yhdellä saarella, pian pitää olla pari tuotantosaarta vallattuna. Lisäkolonioitakin voi perustaa, jos pääsaarelta loppuu tila. Kriittisimpiä resursseja voi myös käydä ostamassa muilta osapuolilta, tai vain odotella, että muut tulisivat käymään omassa satamassa.
...mutta tätä ei
 |
| Tietokonevastustajien valintaperuste on selkeä. Oman skenaarionsa saa viritellä juuri mieleisekseen voittoehtoja myöten. |
1404:n koukkuna on salaperäinen itä. Käytännössä osa saarista on aavikkosaaria, joilla on omat resurssinsa. Jos ystävystyy arabien kanssa, voi näiltä ostaa luvan rakentaa orientaalisia rakennuksia, joihin muuttaa arabeja. Käytännössä pelaajalla on siis kaksoisvaltakunta, koska aika pian resursseja pitää kuljettaa ristiin.
Jos tässä ei ole vielä tarpeeksi, niin lisää päänvaivaa tuovat erilaiset tarjotut tehtävät, merirosvot, luonnonmullistukset ja neutraalit osapuolet, kuten assasiinit. Kun toisissa rakentelupeleissä tulee helposti tylsää, niin
Annon kohdalla sitä on ainakin pyritty välttämään. Tässä ei ihan aina onnistututa, mutta usein tekemistä on ihan riittävästi tai vähän liikaa.
Peli tarjoaa kolmenlaista pelattavaa. Kuudessa skenaariossa voi valita rauhallisesta rakentelusta megalomaaniseen maailmanvalloitukseen asti. Vapaassa pelissä parametrejä voi hienosäätää kuin parhaimmissa strategiapeleissä ikään. Valinnanvaraa riittää, eikä samanlaista peliä tarvitse pelata kahdesti. Keskiverto tehtävä myös kestää tuntikaupalla, joten ainakin tunneissa mitattuna
Anno antaa rahalle vastinetta.
Kolmantena pelimuotona on kampanja, joka myös toimittaa tutoriaalin virkaa opettaessaan rakentelun perusteet. Kampanjan tehtävät myös tuntuvat pysyvän helpommin hallinnassa ja ne myös loppuvat nopeammin. Kampanjan tarina ei myöskään ole aivan niitä tavanomaisimpia, ja pelin mainio käsikirjoitus ja ääninäyttely tukevat sitä. Sotiminen on rakentelupeleille tyypillisesti toteutettu ylimalkaisesti, joten miksikään rts-peliksi ei tästä ole.
Arvaa, jos et tiedä
 |
| Sodankäynti on hyvin kevyesti mallinnettu. Tämä ei ole mikään Total War. |
Sunflowers on selvästi kokenut tekijä, sillä peliä on helppo ja jouheva pelata. Kaikenlaisia sivujuttuja on mukana yllin kyllin, diplomatiakin on hieman hienovaraisempaa kuin tällaisissa peleissä yleensä. Sokerina pohjalla ovat erikoisesineet, jotka parantelevat laivoja tai tuotantokoneistoa.
Anno 1404:a on myös kaunis katsella. Vesi välkehtii ja rakennukset ovat tyylikkäitä. Pelattavaakin riittää, joten mikä voisi olla pielessä?
Annon perisynti on valitettavan yleinen nykypeleissä, varsinkin rakentelupeleissä. Ohut ohjeläpyskä ei kerro mitään pelimekaniikasta, ja ponnahdusvihjeet vain olennaisimman. Missään, paitsi ehkä Priman strategiaoppaassa, ei ole edes rakennus- ja yksikkölistausta, tarkemmista tiedoista puhumattakaan. Kyllähän sitä pelatessa oppii, montaako köysipajaa yksi hamppuviljelmä pitää yllä ja kuinka paljon kalaa 200 maajussia tarvitsee, mutta kyllä tämä tieto pitäisi jossain olla saatavilla (
onneksi Internet pelastaa). Ilmeisesti nykypelaajia pidetään niin allergisina luvuille, että kaiken pitäisi tapahtua ylimalkaiselta fiilispohjalta. Kun pyöriteltävänä kuitenkin on parikymmentä resurssia ja homma meinaa muutenkin lähteä lapasesta, ei arvailuun olisi oikein varaa.
 |
| Kaikki eivät voi olla kuninkaita. Kehittyneimmässäkin kaupungissa on aina myös alinta kastia. |
Toinen
Annon ongelma on myös hyvin tyypillinen. Oman kolonian kehityspolku on aina sama, ja kaikki riippuu tästä kehityksestä. Vaihtoehtoisia tapoja kehittää kansaansa ei ole. Vaikka haluaisit vain tuottaa aseita, sitä ennen on oltava räätäli ja hamppuviljelmä. Tästä johtuen omat asutukset alkavat hyvin pian muistuttaa toisiaan, mikä syö jälleenpeluun arvoa. Varsinkaan jättimäisiä vapaapelejä ei välttämättä jaksa kovin montaa kertaa.
Anno 1404 on omassa lajissaan erittäin onnistunut peli, jota ei ainakaan sisällön vähyydestä voi syyttää. Fanit saavat siitä varmasti hupia sadoiksi tunneiksi, eikä muidenkaan leppoisasta rakentelusta kiinnostuneiden kannata sitä kaihtaa. Mutta tässä pitäisi kyllä tulla se strategiaopas mukana.
Panu Alku... muistaa
Civilizationeissa olleen kunnon dokumentaatio.
