Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Blizzard / Blizzard
Kotisivut: http://www.blizzard.com
Laitteistovaatimukset: World of Warcraft ja Burning Crusade, Pentium 4 1,3 GHz tai Athlon XP 1500+, 512 Mt RAM (1Gt Vistan kanssa), Ati Radeon 7200 tai Nvidia GeForce 2 tai parempi, 15Gt kovalevytilaa
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Quad, 4Gt RAM, Nvidia 8800GT
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Mac

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

World of Warcraftista on monilla pelaajilla vahva mielipide puolesta tai vastaan. Massiivimoninpelejä pidempään pelanneille on kuitenkin selvää, että Blizzardin luomus ei noussut käsittämättömään kymmenen miljoonan pelitilin johtoasemaansa sattumalta. Uusi World of Warcraft: Wrath of the Lich -laajennus tekee tämän selväksi näyttämällä, kuinka Blizzard yksinkertaisesti hoitaa hommat jälleen paremmin kuin kilpailijansa.

Koiratappelu. Lentotaistelua on monissa tehtävissä, ja niissä hyödynnetään ratsujen eikä pelaajan kykyjä.

Laajennus keskittyy nimensä mukaisesti täysin Warcraft III: The Frozen Throne -strategiassa kesken jääneeseen tarinaan. Tuhoutuneen Lordaeronin kuningaskunnan prinssi Arthas, joka on nykyisin epäkuolleiden armeijaa johtava Lich King, on hermostuttanut muutaman hepun liikaa. Niinpä Alliancen ja Horden armeijat ja pelimaailman kaikki silmäätekevät rahtautuvat laivoihin ja lentokoneisiin ja rantautuvat Northrendin jäiselle minimantereelle.

Ensimmäinen Wrath of the Lich Kingin vahvuuksista on sen juoni. Jokaisen pelaajan henkilökohtaista pelikokemusta reunustaa entistä vahvemmin käsikirjoitus, joka saa pelin tuntumaan välillä yksinpelattavalta roolipeliltä. Arthas itse tulee vastaan useamman kerran. Verrattuna Burning Crusade -laajennuksen Illidan-pomoon, joka vain lymyili Black Templessä, viholliseen syntyy jopa jonkinlaista sidettä.

Juonenkulkua vahvistaa uusi phasing-tekniikka, joka on nyysitty onnistuneesti EverQuest II:sta. Aivan, Blizzard on edelleen haka ottamaan kilpailijoiden parhaat ideat ja tekemään niistä entistä parempia. Phasingin avulla avoin MMO-pelimaailma on jaettu eräänlaisiin vaihtoehtotodellisuuksiin, jotka vaihtuvat pelaajan edetessä tehtävissään. Se taas tarkoittaa sitä, että pelimaailma muuttuu pysyvästi seikkailujen seurauksena. Hyviksien linnoitukset kohoavat Northrendiin, ja suurten taistelujen jälkeen kentällä makaa savuavia sotakoneita ja valittavia haavoittuneita. Nimekkäät NPC-hahmotkaan eivät ole enää turvassa, sillä tärkeä heppu voidaan tappaa pois ilman, että aloittelevien hahmojen pelimaailma järkkyy.

Lopputuloksena tuntuu entistä vähemmän, että oma pelihahmo on pelkkä statisti. Virtuaalisankarit ovat nyt pelimaailman eliittiä, jotka kutsutaan kehiin, kun meininki käy kovaksi ja heidän tekonsa vaikuttavat näkyvästi pelimaailmaan, ainakin heille itselleen.

Joukkotuhoase. Katapulttien ja muiden piirityskoneiden ohjaus on sujuvaa, ja hyvä niin, sillä Blizzard on innostunut niistä melkein liikaakin.

Wrath of the Lich Kingin isoin myyntikikka eli uusi Death Knight -hahmoluokka on sekin yleisesti onnistunut ja tasapainoisempi kuin pelättiin. Kuolonritarit yhdistelevät warrioreiden lähitaistelumekaniikkaa ja warlockien hitaasti tappavia loitsuja, ja ne ovat samalla rogueiden jälkeen eniten ajastetuista cooldown-kyvyistä riippuvaisia hahmoja. Tärkeimpiä kykyjä ja loitsuja säätelevät 10 sekunnin latausajalla varustetut riimut, joten fiksu Death Knight seuraa koko ajan ajastimiaan ja yrittää ennustaa, mihin liikkeeseen rajatut resurssit kannattaa käyttää.

Vaikka epäkuolleiden soturien käytössä on runsaasti erilaisia kikkoja, eivät ne ole nousseet hallitsemaan PvP:tä. Kaukaa ampuvien hahmojen on nimittäin suhteellisen helppo karistaa Death Knightit kannoiltaan, ja ryhmätaisteluissa parantajat hävittävät nopeasti tautihyökkäykset, joita ilman kuolonritarien pieksemiskyky laskee kuin lehmän häntä. Hahmoluokka on kuitenkin hauska pelata, sillä sen onnistunut pelaaminen vaatii myös aivosolujen käyttöä ja huomiokykyä, ja ryhmissä sillä on jo selkeä osa aluevaurion tuottajana tai tankkina. Death Knightien aloitusalue ja aloitustehtävät ovat puolestaan pelin parhaita esimerkkejä phasingin käytöstä. Kuolleista herätetty antisankari tuhoaa siinä Lich Kingin käskystä kokonaisen kaupungin ja ilkeilee sydämen kyllyydestä, kunnes kumma juonenkäänne heittää kuolonritarit hyvisten leiriin.

Seikkailun laatukin on selkeästi parantunut. MMO-pelien helmasynnistä eli "tapa 10 rottaa" -tehtävistä ei varmasti päästä ikinä eroon, mutta matka tasolle 80 on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin alkuperäisessä World of Warcraftissa ja The Burning Crusade -laajennuksessa. Blizzard on tällä kertaa rakastunut ajoneuvoihin ja piirityskoneisiin, joita käytetään nyt todella monissa tehtävissä. "Litistä 200 sotilasta 30-metrisellä jättiläisellä ratsastaen" on kaukana rotanmetsästyksestä. Lich Kingissä useimmat tehtävät ovat nyt myös selkeitä tarinallisia kokonaisuuksia ja luovat omia pikkutarinoitaan uuden mantereen joka kolkkaan.

Pomovihollinen. Superpahis Arthas tehdään tutuksi, ja pelaaja pääsee jopa ohjaamaan häntä historiallisissa taisteluissa.

Kokemusta auttaa sekin, että Northrendin maailma on vaihtelevampi ja silti selkeämpi kuin Outlandin sieniavaruus. Wrath of the Lich Kingin alueet ovat suuria, mutta niihin on ahdettu hämmästyttävän paljon tekemistä ja erilaisia ideoita. Paljon kertoo jo se, että pelkästään toinen Northrendin aloitusalueista tuntuu pitävän sisällään yhtä paljon tekemistä ja erilaisia paikkoja, kuin koko Burning Crusaden Outlands yhteensä. Lisäksi monilla alueilla liikutaan nyt enemmän ilmassa ja korkeussuunnissa kuin maanpinnalla. Esimerkiksi Storm Peaksin korkeassa vuoristossa ja titaanien kaupungin jättimäisten raunioiden seassa lentäminen on elinehto.

Tervetuloa Mordoriin. Arthaksen linnake Icecrownissa tuo erehdyttävästi mieleen Taru Sormusten Herrasta -leffojen maisemat.

Maksimitasolle 80 pääseminen on tietenkin monille pelaajille vain pelin alku. Niin kutsutun "end gamen" suhteen Blizzard onkin selkeästi tehnyt suunnanvalinnan: vähemmän hard corea ja enemmän viihdettä kaikille. Instanssiluolat ovat suhteellisen helppoja, ja Heroic-tason taisteluihin voi lähteä suhteellisen nopeasti. Haastetta kaipaavat hankkivat e-mainetta tekemällä achievementejä, jotka vaativat vaikeampien taistelujen täydellistä toteutusta ja hyvää ryhmätyötä. Raidaus on nyt puolestaan aiempaa lähempänä myös satunnaispelaajia. Aloitustason raid-luolastoksi tehty Naxxramas on helpompana 10 hengen versiona realistinen haaste jopa killattomalle porukalle. End gameen lähtöä helpottaa se, että uudet aseet ja tavarat eivät ole vanhoihin verrattuna suhteettoman voimakkaita, kuten kävi Burning Crusadessa. Tason 70 parhaimmilla kamoilla varustautuneet pelaajat voivat rynnistää sellaisenaan 80. tason haasteisiin.

Hardcore-pelaajien parissa nämä uudistukset eivät kuitenkaan ole herättäneet suurta innostusta. Monista hc-raidaajista Lich Kingin tarjoama sisältö on aivan liian helppoa, ja keskustelufoorumeilla valitetaankin aiheesta kovasti. Blizzardin puolustus helpotuksille on se, että se haluaa suurimman osan pelaajista edes kokeilevan raid-luolastoja. Vanhan ja legendaarisen Naxxramasin kun kuuleman mukaan näki vain noin viisi prosenttia pelaajista, jos sitäkään.

PvP-puolella Lich King hyödyntää vahvasti jo aiemmin mainittuja ajoneuvoja. Uusi Strand of the Ancients tuo oudosti mieleen Normandian maihinnousun Day of Defeat -räiskinnässä. Jalkamiesten tukemat katapultit jauhavat tiensä läpi useammasta muurista, joiden takana odottaa maali. Vapaammin ajoneuvoja käytetään kolmen tunnin välein järjestettävässä Lake Wintergrasp -taistelussa, jossa taistellaan kokonaisen alueen ja sitä hallitsevan linnan omistuksesta. Voittajille annetaan pääsy ylimääräiseen 10 tai 25 hengen raidiin ja mahdollisuus jauhaa alueen runsaita malmisuonia ja hirviöitä crafting-materiaaleiksi. Wintergrasp ei toki kykene PvP-mielessä kilpailemaan Age of Conanin tai Warhammer Onlinen siege-taistelujen kanssa, mutta sen ansiosta WoW ei ota täysin nokkiinsa kilpailevilta PvP-peleiltä. Blizzardin etu tällä osastolla on tekninen varmuus: Conanin surullisenkuuluisa lag-helvetti on kaukana, vaikka alueella olisi valtava läjä pelaajia ja ajoneuvoja.

Achievement unlocked. Peli pitää nyt kirjaa kaikenlaisista nippelitiedoista, joten tapetuilla pomoilla ja raideilla pääsee pätemään.

Graafisesti Wrath of the Lich King ei ole valtava hyppy eteenpäin, mutta neljä vuotta vanhaan moottoriin on tehty parannuksia. Oikeat varjot ja parempi valaistus tekevät ihmeitä, ja monia loitsuefektejä on parannettu. Sillä on hintansa: 25 hengen raid-pelissä tehosteiden määrä kyykyttää hieman vanhemmat tietokoneet ja estää näkyvyyden.

Ruman näköiseksi Lich Kingiä ei joka tapauksessa voi kutsua, vaikka vertailukohteena olisi tekniikalla brassaileva Age of Conan. Blizzardin taideosaston tuottama sarjakuvatyyli pitää pintansa. Erityisen suuri ilonaihe on Northrendin muoti: laajennuksen haarniskat ja kaavut eivät näytä sokean hipin suunnittelemilta väripläjäyksiltä, jotka kiduttivat silmiä Burning Crusadessa. Ruskeat ja teräksenharmaat panssarit sopivat loistavasti Northrendin viikinkiteemaan. Maisemat ovat näyttävämpiä kuin koskaan, ja erityisesti korkeuseroista osataan ottaa kaikki irti. Valtavat vuoret, linnoitukset ja tornit säväyttävät jo pelkällä koollaan, ja maisemamatkailua edistää piirtoetäisyyden roima kasvattaminen.

Mahtipontisuus ei kuitenkaan karkaa käsistä, ja Wrath of the Lich Kingin perusfantasia miellyttää varmasti vanhoja Warcraft-faneja, jotka järkyttyivät Burning Crusaden scifi-hörhöilystä. Perusfantasiamaailmasta ei silti voi puhua. Lich Kingin kauhuarmeijaa kyykytetään muun muassa steampunk-henkisiltä lentotukialuksilta.

Wrath of the Lich Kingiin pettyvät todennäköisesti vain kahdenlaiset pelaajat eli raidaajien kovista kovin ydin sekä pelkästään PvP:stä kiinnostuneet pelaajat, joiden uusi koti on Warhammerissa. Wrath of the Lich Kingin myötä peli tuntuu kokeneen yleisen vaikeustason laskun, mutta toisaalta kaikenlaisen tekemisen määrä on lisääntynyt huikeasti. World of Warcraft on edelleen yleislaadultaan paras MMO-peli, ja Wrath of the Lich King on todennäköisesti sisältörikkain koskaan julkaistu yksittäinen MMO-laajennus. Ajoittain se olisi ilman MMO-osaansakin viihdyttävämpi kuin monet yksinpelattavat roolipelit. Kymmenen miljoonaa kärpästä voi olla väärässä, mutta näistä faktoista on ihan turha kiistellä.

Varoituksen sana on kuitenkin sanottava loppuun: Täysin uudelle WoW-pelaajalle Lich Kingiin on pitkä matka. Laajennuksen koko sisältö keskittyy Northrendiin, jonne pääsy aukeaa tasolla 68. Blizzard on nopeuttanut kokemustasojen keräämistä huomattavasti, mutta aloittelijalta Lich Kingiin pääsy vie todennäköisesti viikkoja. Matka on kuitenkin sen arvoinen.

Janne Pyykkönen... tappaa Undead Roguet aina kun mahdollista.