Ubisoft elvytti klassisen
Prince of Persia -sarjan näyttävästi viime sukupolven konsoleilla nähdyllä
Sands of Time-,
Warrior Within- ja
The Two Thrones -kolmikolla. Nyt, kun vuorossa on uudet ja uljaammat pelialustat, kehittäjät ovat päättäneet tehdä radikaalin muutoksen mainioon sarjaansa hylkäämällä trilogian luoman pohjatyön ja lähtemällä täysin uusille urille niin tarinan, hahmojen kuin pelikaavankin suhteen. Uusi
Prince of Persia on astetta taiteellisempi ja virtaviivaisempi pelikokemus, joka varmasti jakaa pelaajakunnan mielipiteet kahtia.
Kun prinssi tapasi prinsessan
 |
| Pahan kätyrit. Pelin vastustajiin lukeutuu neljä Ahrimanin korruptioon peittynyttä kätyriä. Jalkavaimo keskittyy harhoihin, soturi raakaan voimaan, metsästäjä ansoihin ja alkemisti alkemiaan. |
Tuore seikkailu etäännyttää itsensä sarjasta jo ruohonjuuritasolla. Ensinnäkään uusi prinssi ei ole aito kruununperijä, vaan karaistunut seikkailija, jonka menneisyydessä on useita laitapuolenkulkijan piirteitä. Toisekseen tätä suorastaan itsekeskeistä kerskailijaa ei ohjata perinteisissä persialaismaisemissa, vaan aiempaa huomattavasti fantasiahenkisemmässä maailmassa. Sankarin karkeita piirteitä tasapainotetaan viehkeällä aisaparilla, Elikalla, joka kirjaimellisesti putoaa taivaalta miehen niskaan.
Pelin tapahtumat lähtevät todenteolla käyntiin, kun Elika johdattaa hiekkamyrskyssä eksyneen prinssin myyttiseen valtakuntaan. Ajoitus on mitä osuvin, sillä kaksikko pääsee seuraamaan aitiopaikalta, kuinka suuren temppelin uumeniin sinetöity pimeyden jumala Ahriman vapautuu kahleistaan. Ahrimanin synkkä varjo valtaa koko maan hetkessä, mutta epätoivoiselta vaikuttavasta tilanteesta huolimatta pahan jumalan pakoaikeet ovat vielä estettävissä. Elika kykenee mystisillä voimillaan puhdistamaan alueet Ahrimanin korruptiosta, eli tummanpuhuvasta liisteristä, joka on valloittanut valtakunnan etäisimmätkin kolkat.
Vaikka prinssi onkin pelin pääsankari, Elika on monella tapaa pelin kantava voima. Aivan kuten neitokainen putsaa valtakunnan korruptiosta alue alueelta, hänen oma salamyhkäinen tarinansa aukeaa pala palalta. Aisaparin roolistaan huolimatta kyseessä on hahmo, joka on ujutettu sulavasti pelimekaniikkaan. Elika auttaa pelaajaa mystisillä voimillaan niin kiipeilyssä, taistelemisessa kuin suunnistuksessakin - ilman, että olisi koskaan tiellä tai taakaksi. Toki peleissä on tehty kaksoishyppyjä ja käytetty taikoja ennenkin, mutta
Prince of Persiassa kyseiset toiminnot ovat saaneet vetoavan ruumiillistuman.
Pimeydestä takaisin valoon
 |
| Sekaisin Elikasta. Elika ei ole ainoastaan kätevä apu hyppimisessä ja taisteluissa, hän on myös ihastuttava persoona. Neitokaisen kanssa voi halutessaan jutella niin pelimaailman historiasta, rakenteista sekä tietenkin itse pääsankareista itsestään. Jumiutuessa häneltä saa myös vihjeitä pulmatilanteisiin. |
Uuden sukupolven
Prince of Persia on aikaisempiin seikkailuihin nähden huomattavasti virtaviivaisempi peli. Pääpaino on tasohyppelyssä, mutta ajoitusten ja etäisyyksien arvioinnin sijaan pelissä keskitytään sulavaan etenemiseen. Prinssin hyppyyttäminen on pitkälti automatisoitu ohjainsauvaan ja kahteen nappiin, perushyppyyn ja Elikan avustuksella tehtävään kaksoishyppyyn. Mahdolliset harha-askeleet ja putoamiset kuitataan neitokaisen auttavalla kädellä, joka pelastaa prinssin takaisin edelliselle tukevalle tasanteelle. Toisin sanoen pelissä ei voi lainkaan kuolla.
Tässä kohdin nostaa päätään ensimmäinen pelaajakansaa jakava piirre. Sankareiden eteneminen ei ainoastaan ole vaivatonta ja näyttävää, se on myös yksinkertaista ja paikoitellen lähes haasteetonta. Miten peliin siis tuodaan vaaran tunne, ellei pelaajaa näennäisesti rangaista virheistä? Vastaus on yksinkertainen: ei mitenkään. Se ei ole uuden
Prince of Persian lähtökohta. Tarkoituksena on tutkia sulavin liikkein sykähdyttävää pelimaailmaa. Lähestymistapa muistuttaa vahvasti
Assassin's Creed -peliä, jonka muokattuun moottoriin
Prince of Persia pohjautuu.
Valtakunta on jaettu neljään maisemakattaukseltaan hyvin erilaiseen alueeseen, joista jokainen sisältää lukuisia pienempiä osia. Korruption putsaamiseksi parivaljakon on päästävä ehjin nahoin kunkin alueen pyhälle maalle, jossa Elika päästää putsaavat voimansa valloilleen. Mönjämäisen korruption huuhtoutuessa pois synkkä pelimaailma purskahtaa kirkkaisiin väreihin ja avartuu laajemmin tutkittavaksi. Putsatuille alueille ilmaantuu myös kasa valonsiemeniä, joita keräämällä Elika voi avata muille pelialueille vieviä taikoja. Kyseiset neljä taikaa, ja täten pelin alueetkin, voidaan avata haluamassaan järjestyksessä.
Taiat aktivoituvat erivärisillä laatoilla. Siniset ja punaiset laatat lennättävät prinssin ja Elikan paikasta toiseen ilman sen kummempia kummallisuuksia, keltaisilla laatoilla parivaljakkoa päästään pujottelemaan ennalta määrätyn lentoreitin lävitse, kun taas vihreiden laattojen avulla prinssi voi juosta seiniä pitkin. Yleisin reitti pyhille maille on läpi lukuisten laattayhdistelmien, joista ei vauhdintunnetta puutu. Mukaan sekoitetaan vihollisten katalia ansoja, joiden myötä hyppyjen yhdistelemiseen saadaan pienimuotoista ajoituksenpoikasta.
Pelialueet ovat muutoin sangen tyhjän oloisia, mikä antaa pelille rennon, rauhallisen ilmapiirin. Neljän vakituisen pomon kesken käytävät taistelut hoituvat pitkälti pyhillä maaperillä, juuri ennen alueiden putsaamista. Nämä korruptioon langenneet soturit hyödyntävät erilaisia taitoja ja taktiikoita, mutta samojen vastusten kierrättämisen sijaan viholliskaarti kaipaisi ehdottomasti enemmän vaihtelua.
Valssaten halki taisteluiden
 |
| Rytmissä. Koska kuoleminen on periaatteessa mahdotonta, etenemisen koukkuna on edetä mahdollisimman näyttävästi paikasta toiseen. Muutaman sekunnin ylimääräinen harkinta saa prinssin tahdin jo hyytymään. |
Kuolemattomuussääntö pätee myös taisteluissa. Kun vihollinen onnistuu murtautumaan prinssin vihoviimeisen suojauksen, Elika estää taikavoimillaan kuoliniskun juuri viime tingassa. Mikäli näin pääsee käymään, vastustaja pääsee lataamaan elinvoimaansa. Toisin sanoen seuraus on pitkälti sama kuin perinteisellä pelikuolemalla, se on vain naamioitu ovelasti. Tämän takia taisteluista ei puutu adrenaliinia, sillä taisteluja ei halua pitkittää suotta. Kamppailuja on syytä lähestyä samankaltaisella mentaliteetilla kuin hyppelyosuuksia, koska kyse ei ole haudanvakavasta menosta, vaan näyttävästä hauskanpidosta.
Suurten joukkotaisteluiden sijaan
Prince of Persiassa kohdataan yksi vastus kerrallaan. Kyse ei ole suinkaan satunnaisten näppäinten hakkaamisesta, vaan erilaisten hyökkäysten yhdistelemisestä. Miekaniskuille, taisteluhansikkaalle, akrobaattisille hyökkäyksille ja Elikan taikavoimaisille liikkeille on omat näppäimensä, joista on mahdollista yhdistellä pitkiä ja monipuolisia hyökkäyssarjoja.
Onnistuneimmat liikeketjut ovat erittäin näyttävää katsottavaa, kiitos toimivien hidastusten ja huolellisesti valittujen kuvakulmien. Prinssin ja Elikan saumattomien taistelukoreografioiden seuraaminen tuo etäisen mielikuvan näppäinpohjaisista rytmipeleistä.
Ahrimanin palvelijat ja muut viholliset sen sijaan turvautuvat lukuisiin erikoishyökkäyksiin, joihin on ehdittävä reagoimaan painamalla ruudulle ilmaantuvaa näppäintä. Idea on sinänsä toimiva, ottaen huomioon, että taisteleminen ylipäätänsä on erilaisten näppäinyhdistelmien latelemista. Valitettavasti vastustajat turvautuvat loppua kohden yhä useammin ja useammin erikoisliikkeisiin, joiden toistuvien animaatioiden takia ne alkavat nopeasti puuduttaa.
 |
| Zarathustralaisuus. Uuden Prince of Persian tarina ja maailma lainaa vahvasti piirteitä muinaisesta persialaisesta uskonnosta, zarathustralaisuudesta. |
Kaikki tämä tapahtuu henkeäsalpaavissa maisemissa, joiden yksityiskohdat jäävät liian vähälle huomiolle pelin tiimellyksessä. Valonsiementen kerääminen on sinänsä hauska idea maaston tutkailuun, mutta kun minimäärä on kasassa, saattaa niiden keruu jäädä hätäisimmiltä siihen. Tyylitelty piirrosmainen ilme sopii pelin unenomaiseen maailmaan ja ilmapiiriin kuin mummo bingoiltaan. Musiikkipuoli sen sijaan käy tunnelmallisista melodioista melko itseään toistavaksi, sillä pelin pääteemaa kierrätetään alueesta toiseen. Hahmojen ääninäyttely on kauttaaltaan laadukasta, vaikka
Nolan Northin esittämä prinssi saattaa asenteellaan käydä hermoille.
Kari Wahlgren on suorastaan nappivalinta viehkeän Elikan rooliin.
Niin viehättävä kuin uusi
Prince of Persia onkin, sitä vaivaa samankaltainen ongelma kuin samaa pelimoottoria hyödyntävää
Assassin's Creediä. Uutuudenviehätyksen loputtua peli käy itseään toistavaksi. Prinssillä edetään korruptoituneen alueen pyhälle maalle, taistellaan pomoa vastaan, putsataan maa takaisin elinvoimaiseksi, kerätään valonsiemenet ja toistetaan sama uudestaan kerta toisensa jälkeen. Yksinkertaistettu seikkailu saattaa vieroksuttaa osan
Prince of Persia -faneista, mutta uudet puitteet ovat vähintäänkin lupaavat - jatkoakin ajatellen.
Ville Arvekari... odottaa seuraavaa
Prince of Persiaa mielenkiinnolla.
