Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Ubisoft / Ubisoft Montreal
Kotisivut: http://www.farcrygame.com
Laitteistovaatimukset: 3,2 GHz Pentium 4 -tasoinen prosessori, 1 Gt muistia, 12 Gt kovalevytilaa, 256 Mt näytönohjain
Testattu: Intel Core 2 Duo E8200, 4 Gt RAM, GeForce 8800GT 512 Mt
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Xbox 360, Playstation 3

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Nelisen vuotta sitten pc-maailmassa kuhisi. Saksalaisen Crytekin kehittämä Far Cry oli juuri julkaistu, ja se tarjoili pelaajille todellista silmäkarkkia ja vaati huikean tehomyllyn, jotta pelin grafiikasta sai kaiken irti. Pelillisesti kyseessä oli kuitenkin monille hienoinen pettymys, ja tiimi onnistuikin tekemään EA:n kanssa yhteistyössä syntyneestä Crysiksestä sen pelin, mikä Far Cryn piti olla. Ubisoft on sillä välin tehnyt alkuperäisestä pelistä konsolikäännöksiä niin Xboxille, Wiille kuin Xbox 360:llekin, ja nyt on vihdoin myös virallisen kakkososan vuoro, kun Ubisoftin hittipeleistä vastanneen Montrealin studion kehittämä Far Cry 2 on kaupoissa.

Minne sit? Toimiva kartta ja GPS-navigaattori auttavat löytämään perille.

Alkuperäinen Far Cry sekä sen lukuisat konsoliversiot sijoittuivat Tyynellämerellä sijaitsevalle pikkusaarelle. Kakkososassa pelaajan ohjaama palkkasoturi joutuu keskelle sisäisen aseellisen konfliktin runtelemaa, nimeltä mainitsematonta Afrikan valtiota, jossa tehtävänä on eliminoida konfliktin osapuolia aseistava asekauppias. Peli on täysin itsenäinen: mitään viittauksia tai sidoksia alkuperäisen pelin maailmaan ei ole. Ainoa yhteinen tekijä tuntuu olevan pelialueen laajuus. Lääniä riittää pelaajan tutkiskeltavaksi jopa 50 neliökilometriä. Tähän mahtuu monenlaista ympäristöä aina vuoristoista tropiikkiin, savanniin ja aavikkoon asti. Illuusion vapaasta pelimaailmasta rikkoo tosin hiukan liian putkimaiseksi suunnitellut tiet ja vesistöt, joita rajoitetaan usein ylitsepääsemättömillä vuorilla.

Ubisoft on kehittänyt peliä varten täysin uuden pelimoottorin, Dunian. Moottori kykeneekin luomaan melko näyttävää grafiikkaa, joskin aivan Crysiksen tasolle ei ylletä. Etenkin pitkälle piirtoetäisyydelle sekä dynaamiselle vuorokaudenajan vaihtelulle ja valaistukselle täytyy antaa kuitenkin tunnustusta. Myös ympäristöihin on kiinnitetty huomiota: esimerkiksi savannin kuiva ruoho syttyy myös realistisesti tuleen ja leviää nopeasti laajaksi metsäpaloksi. Pelimoottori pyörii kuitenkin myös paljon kevyemmin kuin Crysis, sillä testikokoonpanokaan ei hyytynyt edes kaikki nupit kaakossa.

Ruosteinen ase tarkoittaa ongelmia: se jumiutuu yleensä juuri silloin, kun vähiten pitäisi.

Far Cry 2 eroaa rakenteeltaan huomattavasti edeltäjistään. Tällä kertaa pelimaailma on hiekkalaatikkomainen, hieman Just Causen ja Mercenariesin tyyliin, ja pelaajan täytyy edetä tarinassa tehtäviä suorittamalla. Mitään suurta kaupunkia pelistä ei kuitenkaan löydy, vaan tehtävät on ripoteltu pääasiassa pariin hiukan suurempaan kylään. Pelaajan kartasta löytyy myös runsaasti sivutehtäviä, joista saa palkaksi esimerkiksi uusia aseita varsin runsastarjontaiseen asekauppaan.

Riihikuiva käteinen on sisällissodan myötä menettänyt merkityksensä, ja valuuttana käytetään sen sijaan timantteja. Ilmeisesti maan asukeilla on kuitenkin melkoinen määrä timantteja käytössään, sillä pelaaja löytää niitä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Etsimisen apuna on kätevä GPS-navigaattori, joka kertoo lähellä olevista timanteista. Timanttien avulla voi ostaa uusia aseita ja päivittää niitä, joskin mitään suurempaa merkitystä aseiden tehokkuuteen päivityksillä ei ole. Uusien aseiden ostoon kannustetaan, sillä vihollisilta kaapatuilla, usein vanhoilla ja ruosteisilla aseilla on paha tapa jumittua kesken kiivaimman taistelun. Tietenkään tekoälyn ohjastamille sotureille ei koskaan käy näin, mikä tekee tästä hiukan epäreilua.

Voi ei, tarkastuspiste. Kohta sataa luoteja.

Yksi pelin pahimmista ongelmista on ykkösosaakin vaivannut vastustajien tekoäly sekä taisteluiden valtava määrä. Tiet ja vesireitit on ripoteltu täyteen tarkastuspisteitä, joissa majailevat vartijat avaavat tulen heti, kun näkevät pelaajan. Lisäksi sotilaat on varustettu melkoisella supernäöllä, sillä tulitus alkaa usein jo satojen metrien päästä, eikä pelaaja pysty usein edes erottamaan vihollisia taustasta. Paras tapa selviytyä isoista tulitaisteluista on edelleenkin mennä johonkin suojaisaan paikkaan ja odottaa, että viholliset tulevat yksi kerrallaan pelaajan tapettavaksi. Nappi pohjassa räiskyttely ja suoraan vihollisten syliin juokseminen tuottaa yleensä vain turhautumista.

Palkkasotureille ei maassa juurikaan myötätuntoa heru, sillä karkean arvion mukaan noin 99,8 prosenttia vastaan tulevista vihollisista avaa tulen pelaajaa kohden heti näköhavainnon tehtyään. Tähän kun lisätään vielä usein juuri tyhjennettyyn paikkaan uudelleen syntyvät viholliset ja jo mainittu jatkuva vihollisten syöttäminen pelaajan eteen, käy Far Cry 2:n pelaaminen hyvin äkkiä turhauttavaksi. Kaiken huippuna ovat pelin tehtävät, jotka ovat suorastaan masentavia. Yleensä pelaajan tehtävänä on tappaa henkilö X paikassa Y, joka on täynnä vihollisia.

Kuiva ruoho syttyy herkästi ja palo leviää nopeasti.

Tehtäviin saa yleensä myös toisenlaisen lähestymistavan, sillä pelaajan palkkasoturikaverit saavat kuin ihmeen kaupalla jostain sisäpiirin tietoa kohteesta ja tarjoavat apuaan, jos pelaaja suostuu vastavuoroisesti auttamaan heitä oman tehtävänsä suorittamisessa. Usein vaihtoehtoiset tavat ovat kuitenkin vain jonkin toisen henkilön tappamista samassa paikassa tai lähialueella. Kavereita auttamalla saa paranneltua pelimaailmasta löytyvien turvapaikkojen varustelutasoa ja apua taisteluihin, jos kuolema meinaa korjata. Kaverit voivat myös kuolla, joskaan mitään suurempaa juonellista merkitystä heillä ei ole.

Avoimen pelimaailman hintana on se, että tehtävien paukut loppuvat kesken melko nopeasti. Ne alkavat toistaa itseään, ja pelkän räiskinnän lisäksi peli kaipaisi kipeästi jotain muutakin järkevää tekemistä pelaajan mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Toisaalta useat tehtävät antavat melko vapaat kädet pelaajan toiminnalle, ja usein onkin pelaajasta itsestään kiinni, haluaako tehtävän suorittaa aseet paukkuen vai hiljaa hiipimällä. Far Cry 2:n suurimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin se, ettei se tee kumpaakaan näistä tavoista hyvin. Lisäksi pelin hiekkalaatikkomainen rakenne on suorastaan turha, sillä sen ympärille ei ole kyetty rakentamaan tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä räiskinnän ja timanttien etsimisen ohella.

Far Cry 2 on joka tapauksessa rohkea veto Ubisoftilta. Se yrittää tuoda yhä enemmän vapautta ja uusia tuulia räiskintäpelien lajityyppiin, mutta ei valitettavasti aivan onnistu tavoitteessaan, sillä tuntuu aivan kuin peli ei osaisi päättää, ollako täysverinen hiekkalaatikkopeli vai räiskintäpeli.

Matias Kainulainen... joutui turvautumaan Quick Save -nappulaan aivan liian usein.