Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: EA/Mythic
Kotisivut: http://www.war-europe.com
Laitteistovaatimukset: Windows XP, 2,5 GHz Pentium 4, 1 Gt muistia, 128 Mt Pixel Shader 2.0 -yhteensopiva näytönohjain, nettiliittymä
Testattu: Windows Vista, Intel Core2Duo E6600+, Radeon HD 4870, 4 Gt keskusmuistia
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: -

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Massiivimoninpelejä on markkinoilla enemmän kuin riittämiin, ja suuri osa niistä on mielettömiä floppeja, vaikka suurelle osalle löytyikin ennakkoon enemmän kuin tarpeeksi selkääntaputtelijoita. Miksi kenenkään pitäisi siis innostua jälleen uudesta yrittäjästä, etenkin kun Wrath of the Lich King pilkistelee jo horisontissa?

Hyviä syitä olisi lähes loputtomasti, joten jotain jää väistämättä mainitsematta rajallisen tilan puitteissa. Aloitetaan kuitenkin perusteista. Warhammer Online: Age of Reckoning on Mythic Entertainmentin uusin peli. Siltä varalta, että tämä ei sano mitään, muistutan, että Mythic vastasi myös Dark Age of Camelotista, jota monet pitävät edelleen kaikkien aikojen parhaana PvP-moninpelinä.

Mikäli tämä ei riitä, peliin on lisenssoitu legendaarinen Warhammer-pelimaailma, jonka avulla maailmassa on myyty miljoonien edestä tinaa ja joka viehätti Blizzardiakin siinä määrin, että he pöllivät häpeämättä sen parhaat palat peleihinsä. Jos se kelpaa Blizzardille, miksei myös sinulle?

Hitaasti hyvä tulee. Vaikka kokemustasot karttuvat selvästi WoW:ia hitaammin, peliin pääsee täysipainoisesti mukaan jo ensimmäiseltä kokemustasolta saakka.

Vuosikausia työstetty ja useaan kertaan lykätty Warhammer Online on vihdoin kauppojen hyllyillä. Kaiken arpomisen ja ihmettelyn jälkeen paketista paljastuu peli, joka on kuin World of Warcraftin peilikuva. Yhteistä löytyy käyttöliittymän ja yleisen pelisuunnittelun tasolla, mutta pääpaino on aivan eri. Siinä missä WoW:issa PvE eli pelimaailman asukkien kanssa sotiminen vetää kärryjä ja pelaajien välinen taistelu eli PvP juoksee perässä, Warhammer on suunniteltu alusta loppuun saakka PvP-peliksi.

Tämä toki myös sopii hyvin pelimaailmaan, sillä Warhammerin maailmassa on vain sotaa. Peliin valitut kuusi rotua on jaettu hyviin ja pahoihin sekä vielä tarkemmin kolmeen taistelupariin, jotka käyvät enemmän tai vähemmän ikuista sotaansa. Taisteluparien vastakkainasettelu ei ole vain taustahöpinää, sillä jokaisella parilla on omat alueensa, joita pitkin kunkin pelaajan tarina tätä kuljettaa.

Näin esimerkiksi kääpiöiden kampanjassa taistellaan pääasiassa örkkejä vastaan, joskaan mikään ei estä singahtamasta vaikkapa ihmisten maille ottamaan matsia kaaoksen saatanallisten seuraajien kanssa. Jokainen pelin kartta-alue on jaettu kolmeen osaan. Eri päissä on kummankin alueen rodun PvE-alue, jossa pelaajat siis tekevät tehtäviä, nylkevät rottia ja muutenkin puuhailevat tavalliseen MMO-tyyliin.

Tehtävät kuitenkin kuljettavat pelaajia jatkuvasti kohti kunkin sektorin keskustaa, joka on tarkoitettu ihmispelaajien väliseen mättöön. PvP-vyöhykkeet ovat täynnä kaapattavia kohteita, vallattavia tukikohtia ja muuta mukavaa, joiden ansiosta tekemistä riittää.

Mikäli tämä ei riitä, tarjolla on myös instanssiskenaarioita, joissa kiinteät 12 miehen tiimit ottavat yhteen vaikkapa lipunryöstön tiimoilta.

Piristysruiske. Jos tunkee alitasoisena mukaan PvP-mättöön, peli nostaa tilapäisesti hahmon kestopisteet ja kykyjen tehon korkeammalle tasolle. Aidosti korkeamman tason pelaajilla on silti etulyöntiasema, sillä heillä on käytössään enemmän kykyjä.

PvP kannattaa muutenkin, sillä siitä hyötyy sekä pelaaja itse että koko tämän edustama osapuoli. Pelaaja itse kerää PvP:ssä normaalisti kokemuspisteitä, rahaa ja kamaa, aivan kuin hirviöitäkin tappamalla. On täysin mahdollista pelata peli alusta loppuun pelkällä PvP-kokemuksella, ja se myös kannattaa, sillä normaalien kokemustasojen rinnalla kerätään myös PvP-kokemustasoja, jotka karttuvat vain toisia pelaajia mättämällä. Näin pääsee käsiksi moniin pelin parhaista varusteista.

Itse PvP on myös tyyliltään paljon parempaa kuin monissa muissa peleissä. Taistelun tempo on rauhallisempaa, parannusloitsut ovat tehokkaampia ja vahinko tasaisempaa kuin vaikkapa World of Warcraftissa. Näin taistelut eivät ratkea siihen, kumpi pääsee ensimmäisenä lyömään kaveria selkään, vaan varsinkin tiimeissä matsit kestävät pitkään, ja vaativat todellista omien ja vastustajansa kykyjen hallintaa.

Ilahduttavasti hahmoluokat pääsevät myös oikeuksiinsa, sillä esimerkiksi tankit voivat PvP:ssä puolustaa heikompiaan, pakottaa viholliset kiinnittämään itseensä huomiota ja potkia näitä kauemmas takarivin mekkomiehistä. Jotkut eivät välttämättä tykkää, mutta minuun Warhammerin taktinen ja tiimivetoinen sota iski huomattavasti kovempaa kuin esimerkiksi Warcraftin hyperaktiivinen rinkihyppely.

Esikuvalleen uskollinen. Vaikka Warhammer ei voitakaan vuoden parhaimman näköisen pelin palkintoa, sen grafiikka onnistuu näyttämään prikulleen Warhammer-figupelin kuvituksilta. Siitä peukkua.

Vaikka PvP on Warhammerin pääasiallinen suola ja se syy, miksi peliä pelataan, muita osa-alueita ei ole unohdettu. Vaikka peli ei aivan tunnukaan uuden sukupolven massiivimoninpeliltä, mukana on monia hyviä uudistuksia, joita voisi vaatia pakollisiksi lisäyksiksi kaikkiin peleihin. Nämä vaihtelevat pienistä ideoista - kuten suoraan pelin sisältä hiirivetoisesti muokattava käyttöliittymä - suuriin uudistuksiin.

Omia suosikkejani ovat julkiset ryhmät ja tehtävät, jotka sitoutuvat hyvin yhteen. Julkiset tehtävät ovat massiivisia minikampanjoita, jotka on tarkoitettu jopa kymmenille pelaajille, ja niihin voi osallistua yksinkertaisesti kävelemällä paikalle. Kaikki kantavat kortensa kekoon vaikkapa tappaakseen 150 tonttua tai kerätäkseen tykistölle 30 ruutitynnyriä, jotta tarina etenee. Kun keikka on ohi ja pomo kaadettu, peli heittää nopalla, kuka saa tavaraa. Heittoa painotetaan sen mukaan, miten paljon korsia on kekoon kantanut.

Julkiset ryhmät tukevat ideaa, sillä lähtökohtaisesti jokainen Warhammerin ryhmä on avoin. Kuka vain voi liittyä halutessaan siihen ilman, että tätä pitää erityisesti kutsua tai muuten hyysätä. Yhdistelmänä ratkaisu toimii mainiosti, ja onnistuu jopa luomaan peliin luonnollista yhteisön tuntua. Pelaajat eivät ajattele itseään yksinäisinä saarina pelimaailmassa, vaan liittoutuvat ja tekevät mielellään tiimityötä.

Mikään idea ei toki ole täydellinen, eivät edes julkiset tehtävät. Sijoittelu kaipaisi hieman säätöä, sillä monet on tungettu syrjäseuduille, joihin moni ei aina osu. Yksinään ei ole kiva pelata, varsinkin kun kaikkiin tehtäviin tarvitaan vähintään yksi tankki ja parantaja. Pelin viime hetken leikkauksista johtuen kaikilla roduilla ei myöskään ole omia tankkeja, joten välillä vaikkapa Dark Elfien mailla on tuskaa tehdä joitain tehtäviä.

Ratkaiseva isku. Kokemustasojen karttuessa saa käyttöönsä kovia erikoishyökkäyksiä, jotka latautuvat automaattisesti pelaajan ollessa taistelussa. Nelostason moraalikykyjä nähdään todella harvoin, mutta niillä on mahdollista tuhota kirjaimellisesti koko vastustajan tiimi kerralla - jos käy tuuri.

Yhteisöllisyys ja vahva "me vastaan maailma" -asettelu kuuluvat muutenkin Warhammerin parhaisiin puoliin. Killat tuntuvat entistä tiiviimmiltä yhteisöiltä, sillä pelaajien onnistuessa myös killat keräävät kokemustasoja ja avaavat näin pelaajilleen mukavia bonuksia. Samalla eri alueilla käydään ikuista köydenvetoa linnakkeiden ja asemien hallinnasta. Jommankumman rodun päästessä niskan päälle, rintamalinja voi lähteä vyörymään kohti näiden pääkaupunkia, avaten tien eeppiselle piiritykselle ja kaupunkisodalle.

PvP-painotteisesta pelattavuudesta johtuen monet muut osa-alueet ovat jääneet paitsioon. Vaikka pelistä löytyy PvE-instansseja ja mahdollisuus värkkäillä omia taika-amulettejaan, PvE ja crafting häviävät sekä laadussa että määrässä monille muille peleille. Nämä ovat kuitenkin vääriä lähtökohtia pelin pelaamiselle.

Warhammer onkin monin tavoin lähempänä perinteistä moninpeliä kuin massiivista roolipeliä. Paino on sotimisella ja pelaajien välisellä taistelulla, kaikki muu tulee perässä omalla painollaan - jos tulee. Tulevaisuus näyttää, paljonko Warhammerilla on lopulta tarjottavaa pelaajilleen pitkällä aikajänteellä. Loppupään linnakepiiritykset ja neljän PvP-skenaarion toistaminen jaksavat vielä kiinnostaa, mutta miten on puolen vuoden päästä? Entä vuoden?

Warhammerin PvP-painotteisuudesta johtuen on myös syytä mainita, että peli kärsii tavallista enemmän massiivimoninpelien perinteisestä kompastuskivestä, juustopäisistä pelaajista. Mythicin olemattomat tasapainotusyritykset epäonnistuivat, ja pahiksia on monilla servereillä monta kertaa enemmän kuin hyviksiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pahisten jonot PvP-skenaarioihin venyvät välillä kymmenien minuuttien mittaisiksi, mikä tarkoittaa olemattoman hidasta hahmokehitystä. Oma serveri kannattaa siis valita tarkkaan - ja kilta myös.

Oikean kaupungin tuntua. Altdorf ja Inevitable City, pelin pääkaupungit, ovat kooltaan ja sisällöltään massiivisia linnoituksia, joissa riittää ämpärikaupalla nähtävää, tehtävää ja koettavaa.

Valitsipa nimittäin minkä tahansa serverin, mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hävitä skenaario toisensa jälkeen vain, koska tyhmät kanssapelaajat eivät ole viitsineet opetella edes pelin perusasioita. Voi sitä riemun määrää, kun vastustajat juoksevat liput tuulessa liehuen kohti tukikohtaansa samaan aikaan, kun koko oma tiimi yrittää mättää hengiltä paria healerien tukemaa tankkia - siinä kuitenkaan ikinä onnistumatta.

World of Warcraftin kaltaisessa pelissä tämä olisi vain pieni ärsyke, mutta Warhammerissa PvP-voitot ovat miltei pakollisia, mikäli aikoo kerätä hahmolleen PvP-tasoja, ja saada näin päälleen kunnollista tavaraa. Hyvällä killalla pelaaminen taas on ratkiriemukasta, koska pääsee itse juoksemaan rinkiä lipun kanssa, samalla kun vastustajat kaivavat nenäänsä. Voisikin siis sanoa, että yksinään ei kannata lähteä yrittämään, vaan mukaan pitää puhua kavereita.

Kerää koko sarja. Pelin Tome of Knowledge on keräilyfriikkien turma. Kirjaan kertyy tietoa kaikesta vastaantulevasta, ja kaikkeen liittyy myös tehtäviä, joita suorittamalla saa harvinaisia erikoisnimiä ja muuta kivaa. Salaisuuksien paljastamiseen menisi monisatasivuinen kirja.

Kun seura on korjattu, Warhammer ei ole vieläkään aivan ongelmaton tapaus, ainakaan tekniikaltaan. Itse pelattavuus on täyttä rautaa ja pelisuunnittelu loistaa, mutta tekniikassa ei päästä aivan samalle tasolle. On toki epäreilua verrata pari viikkoa vanhaa peliä World of Warcraftiin, mutta koska niin tapahtuu joka tapauksessa, lienee syytä nostaa kissa pöydälle.

Warhammer kärsii ainakin tällä hetkellä tavallista enemmän moninpelien perussynnistä, verkkoviiveestä. Kuten miltei kaikki tämän jutun kuvat osoittavat, virheilmoitukset sijoittumisesta, etäisyydestä ja kykyjen jäähtymisestä ovat arkipäivää. Moni peli-iltani on mennyt täysin pilalle, koska viholliset hyppivät kymmenen metrin loikissa paikasta toiseen, ja huomaan hakanneeni viimeiset 10 sekuntia tyhjää ilmaa.

On myös todettava, että viimeisin päivitys paransi ongelmaa, mutta ei korjannut sitä kokonaan. On siis syytä toivoa, että Mythicillä jaksetaan näperrellä ja korjailla pelin lukuisia teknisiä ongelmia.

Vaikka näin tapahtuisi, Warhammerin tulevaisuus on silti synkkien pilvien varjostama. Peli keräsi itselleen nopeasti huikean yleisön, ollen tiettävästi kaikkien aikojen nopeimmin kasvanut massiivimoninpeli. Monet ovat kuitenkin ilmoittaneet jo nyt jättävänsä pelin sillä sekunnilla, kun Wrath of the Lich King ilmestyy. Jääkö Arthaksen jäljiltä pesään muuta kuin tuhkaa?

Itse uskon tähän, sillä Warhammer tarjoaa jotain, mitä monet ovat odottaneet vuosikausia. Se on massiivimoninpeli, joka keskittyy oikeasti PvP:n ympärille eikä vain tarjoa sitä haaleana kylkiäisenä. Samaan aikaan se ei kuitenkaan pyri rankaisemaan pelaajiaan, vaan tekemään PvP:stä mahdollisimman hauskaa, sujuvaa ja palkitsevaa. Näin pelin pariin palaa mielellään, ja se tempaisee helposti mukanaan, kuten useat aamuviiteen asti valvotut yöt osoittavat.

Warhammer onkin peli, jota jokaisen massiivimoninpeleistä pitävän kannattaa ainakin kokeilla. Se on sisältönsä puolesta osoittanut kuuluvansa MMO-taivaalle kirkkaimpien tähtien joukkoon, ja mikäli tekniikka saadaan samalle tasolle, voidaan puhua jo klassikon aineksista.

Miikka Lehtonen... odotti Warhammer Onlineä 7 vuotta, eikä pettynyt.