Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: LucasArts / LucasArts
Kotisivut: http://www.lucasarts.com/games/theforceunleashed
Laitteistovaatimukset: PS3
Testattu: PS3
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Xbox 360

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

LucasArtsilla on aina yksi valttikortti. Kun teksti "A long time ago in a galaxy far away" ilmestyy ruutuun ja Tähtien Sota -fanfaari pulppuaa kaiuttimista, saa peli jokaisen vähänkään aiheesta kiinnostuneen jakamattoman huomion.

Vuosien varrella on tehty erinomaisia Tähtien Sota -pelejä, mutta viime vuosina lähinnä huonoja. Useimmiten huonot pelit ovat olleet niitä, jotka ovat pohjautuneet suoraan johonkin sarjan elokuvista. Parempia ovat olleet pelit, jotka sijoittuvat Tähtien Sota -universumiin kertoen omaa tarinaansa ja antaen meidän kokea esimerkiksi jedi-ritarin (Dark Forces, Knights of the Old Republic) ja hävittäjälentäjän (X-Wing ja TIE Fighter) arkea.

Ei eroja. Xbox 360- ja PlayStation 3 versioiden välillä ei juurikaan ole eroja. PS3-versio ei tosin sisällä Trophyja.

Force Unleashedin tapahtumat sijoittuvat episodien kolme ja neljä välille, valaisten hyvin esimerkiksi kapinaliiton syntyä ja montaa muutakin asiaa. Sitäkin merkittävämpää on se, että päähahmo Starkiller on näennäisesti paha Darth Vaderin oppipoika, josta ei tiedä Keisari saati muutkaan imperiumin sotavoimat. On kiva olla paha.

Kuten usein toimintapeleissä, joissa kerätään ominaisuuksia ja kehitetään pelihahmon voimia pitkin seikkailun, pelin ensimmäinen kenttä pelataankin täysillä voimilla, antaen näin pelaajalle maistiaisia siitä, mitä tuleman pitää. Force Unleashedin ensimmäinen kenttä pelataan Darth Vaderilla, ja käytössä on valosapelin lisäksi täysin Voima-arsenaali.

Kuten pelin nimi kertoo, Voiman käyttö on se, minkä pohjalle LucasArts pelin rakentaa. Tätä varten Force Unleashed hyödyntää uudenlaista teknologiaa nimeltä Digital Molecular Matter (DMM). Käytännössä DMM on ohjelmisto, joka luo materiaaleille realistiset arvot. DMM:n kautta lasin pitäisi rikkoutua niin kuin lasin pitää, puun taittua ja hajota palasiksi aidolla tavalla, ja niin edelleen. Kun tähän yhdistetään vielä melko monipuolinen esineiden fysiikkamallinnus, on tarjolla melkoinen leikkikenttä.

Sattuu! Hahmoanimaatio hyödyntää Euphoria-animaatiomoottoria, joka osaa luoda automaattisesti tilanteeseen sopivaa animaatiota.

Heti ensimmäisessä kentässä puut pirstoutuvat komeasti palasiksi Vaderin käyttäessä Force Push -ominaisuutta. Force Gripillä puolestaan voi ottaa kiinni vihollisista ja suurimmasta osasta kenttien irtaimistosta sekä heitellä niitä mihin haluaa. Wookieita on hauska retuuttaa ilmassa ja viskoa sitten päin etenevää wookie-laumaa.

Toisaalta silmään pistää se, että isot puut hajoavat, mutta pienemmät bambunohuet puut ovat immuuneja sekä voimalle että valosapelille. Tämä ei niinkään haittaa pelaamista, mutta pistää hieman silmään, sillä myöhemmissäkin kentissä on vastaavanlaisia epäkohtia.

Kun ensimmäinen kenttä on pelattu läpi, siirrytään ajassa eteenpäin ja ryhdytään varsinaisiin hommiin Starkillerillä, jonka Vader lähettää tappamaan karkuteillä olevat viimeiset jedit.

Reaktiot kunnossa? Pidätkö reaktiominipeleistä? Toivottavasti, sillä pelin pomot ja välivastustajat voitetaan niiden avulla.

Starkiller ei ole seikkailun alussa kyvytön, vaan varsin pätevä jedi, mutta voimat kuitenkin kehittyvät matkan aikana. Voimien kehitykseen voi vaikuttaa sijoittamalla kentistä löytämiään energiapalloja eri osa-alueille.

Tällä saralla pelin suunnittelu kuitenkin ontuu. Tavallaan vakavaan Tähtien Sota -meininkiin eivät mielestäni sovi älyttömät hyökkäyskombot ja bonukset sekä nurkissa leijuvat energiapallot.

Voimien käyttö on varsin hauskaa puuhaa, mutta valosapeli jää täysin pimentoon. Sapelin pitäisi leikata melkeinpä mitä vain, mutta viholliset eivät viipaloidu, vaan kestävät iskuja toisensa jälkeen. Ymmärrän tämän ikärajan takia, mutta se hämää silti.

Ongelmaksi nousee se, että taisteleminen jää pelkäksi napin hakkaamiseksi, jonka ohella riepotellaan välillä vihollisia ja heitellään tavaroita. Vaihtelua ei juuri ole eikä taistelemisessa ole God of Warin tai edes Heavenly Swordin monipuolisuutta. Tosin Voimalla vihollisten leijuttamiseen ja riepotteluun ei tahdo kyllästä sitten millään.

Valinnan vaikeus. Pelaaja ei voi itse valita, mihin hän Voimansa lukitsee. Liian usein vastaan tulee tilanteita, joissa pelaaja yrittää saada otetta jostakin esineestä, ja se ei vain millään onnistu.

Kiinnostava ja hyvin kirjoitettu juoni antaa kuitenkin pelille vahvan selkärangan, jonka vuoksi sen jaksaa pelata läpi.

Starkiller osoittautuu oletettua paremmin kirjoitetuksi hahmoksi, jolla on olennainen rooli Tähtien Sodan tapahtumissa. Silloinkin, kun peli tuntuu turruttavalta, sitä jaksaa tahkota eteenpäin nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pelissä on myös kaksi erilaista loppua. On ironista, kuinka muut kuin George Lucas osaavat nähtävästi kirjoittaa kiinnostavia Tähtien Sota -universumiin sijoittuvia tarinoita ja hahmoja, toisin kuin nykypäivän Lucas itse.

Vaderin komennus vie Starkillerin visuaalisesti usein kekseliäisiin ja näyttäviin paikkoihin. Etenkin romuplaneetta Raxus Prime on hieno ja mukava kontrasti perinteisemmille metallinharmaille avaruusasemien käytäville, joissa niissäkin kyllä taistellaan ihan riittämiin. Viholliset sen sijaan ovat melko yksinkertaisesti kuvitettuja ja mallinnettuja.

Force Unleashed on lopulta liian hiomaton. Jo pelkästään siirryttäessä taukotilaan asetuksia muuttamaan peli latailee sekuntien ajan, vaikka PS3-versio on pakko asentaa kovalevylle. Ohjaus ei myöskään ole tarpeeksi tarkkaa, ja loppujen lopuksi kaikenlainen tekninen kikkailu ei ole tuonut peliin erityisen mielenkiintoista pelattavaa. Suunnittelijat ovat yrittäneet miellyttää kaikkia ja tehdä pelaamisesta nopeasti omaksuttavaa, mutta tämä on johtanut vain siihen, ettei pelaaminen tunnu erityisen hauskalta.

Jos kuitenkin olet kova Tähtien Sota -fani, niin pelin pelaa varmasti tyytyväisenä alusta loppuun.

Jussi Malinen... sekä vihaa että rakastaa George Lucasia.