Mount&Blade on turkkilaisen avioparin alkujaan toteuttama strategia/toiminta-hybridi, joka on levinnyt lähinnä viidakkorummun välityksellä jo pitemmän aikaa. Nyt raskasstrategioistaan tunnettu Paradox on ottanut pelin viralliseen julkaisuun ja se on myös viimein saatu valmiiksi.
Indien ilot ja kirot
 |
| Yhteyshenkilö löytyi. Jostain syystä tämä mies pitää etsiä jalan joka kaupungista. Muiden luokse pääsee suoraan valikosta. |
Mount&Bladen alkuperäinen idea on ollut mallintaa keskiaikaista taistelua, erityisesti ratsuväkeä, mahdollisimman realistisesti. Sittemmin mukaan on tullut strateginen taso, joukkojen ylläpito ja sotivat kuningaskunnat.
Heti kärkeen kannattaa huomata, että kyse on ns. indie-pelistä. Tällaiset pelithän on toteutettu tavallista pienemmillä budjeteilla, eikä kaupallisesta suurmenestyksestä olla oltu niin huolissaan.
Mount&Bladessa tämä tarkoittaa, että itsetarkoituksellinen silmä- ja korvakarkki puuttuu. Peli ei ole varsinaisesti ruma, vaan pikemminkin funktionaalinen. Musiikkipätkät ja äänitehosteet ovat myös aika mitättömät, vaikka apuna on käytetty ihan oikeaa sinfoniaorkesteria.
Käyttöliittymä tuntuu kantavan usean paloittaisen lisäyksen painolastia, eikä monikaan asia suju niin notkeasti kuin pitäisi. Varsinkin kaupankäynti ja ryhmän varusteiden ylläpito suorastaan vaatii muistiinpanojen tekemistä.
Tiukka visio
 |
| Linnasi on kohta kotini. Piiritykset ovat pelin kohokohtia. |
Mount&Bladessa ei ole tarinaa. Alussa on hahmo, miekka ja hevonen, edessä laaja Calradian maa, tee mitä tykkäät. Eri puolilta voi saada pikkutehtäviä, mutta niitäkin on vain kourallinen erilaisia, joten kymmenettä kirjettä viedessä alkaa jo kypsyttää. Kauppaa voi käydä, mutta markkinat toimivat dynaamisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämä on pelaajasta riippuen joko jännittävän yllätyksellistä tai tuskastuttavan epämääräistä.
Toisaalta, sotimaanhan tänne on tultu. Jos aikoo saada mitään aikaan, pitää palkata apureita, osallistua sotiin ja saada palkkioksi kyliä ja linnoja. Tämä on oikeastaan ainoa tavoite, jota peli tukee. Pelaaja voi kerätä kaupalla vaikka kuinka paljon rahaa, mutta kukaan ei noteeraa sitä mitenkään.
 |
| Tväng! Jalkaisin juoksevan rupusakin metsästäminen hevosen selästä on aina yhtä hauskaa. |
Toisekseen peli on realistisen armoton. Jos törmäät liian isoon tappeluun, ei voi auttaa. Pelaajan hahmo ei tosin voi kuolla, hän vain joutuu vangiksi ja menettää hieman aikaa ja rahaa. Kaveritkin yleensä löytyvät lähimmästä baarista, mutta kalliin eliittiarmeijan menettäminen se vasta kirpaiseekin.
Kannattaa myös huomata, että pelissä ei ole mitään fantasiaelementtejä. Toisaalta yhden yön unet parantavat kaikista vaivoista ja tavaraluetteloon voi haalia kirjoja parantamaan hahmon taitoja. Ja kyllä se täysi levyhaarniska on niin hinnaltaan kuin vaikutukseltaankin ihan taikaesineen veroinen.
Minä ja mun posse
 |
| Vahvistukset tulossa. Käynnissä oleva taistelu muuttuu kohta teurastukseksi, kun keltaiset apujoukot saapuvat paikalle. |
Hahmonluonti perustuu valintoihin, joissa määritetään hahmon lapsuus. Tästä saadaan kyvyt ja taidot, joita voi vielä hieman säätää. Taidot on jaettu nokkelasti henkilökohtaisiin ja ryhmäkohtaisiin, joten puuttuvaa jäljityskykyä voi paikata palkkaamalla sopivan tiimikaverin. Näitä kavereita löytää baareista ympäri Calradiaa, ja heitä voi hallinnoida samalla tavalla kuin omaakin hahmoaan. Jotkut heistä tosin eivät tule toimeen toistensa kanssa, joten tiimin kokoonpanoa voi joutua hieman miettimään.
Jousenruokaa edustavat palkkasoturit, jotka yleensä ovat päteviä - mutta myös kalliita. Säästäväisen sotaherran valinta on rekrytoida kylistä seikkailunhaluisia nuoria miehiä, joista voi kouluttaa erilaisia huippujoukkoja.
Maailmankartalla siirrytään paikasta toiseen vihollisia väistellen tai jahdaten. Samaan aikaan muu maailma elää omaa elämäänsä. Karavaanit kulkevat, armeijoita siirrellään ja linnat vaihtavat omistajaa. Tätä kaikkea voi vain ihmetellä, tai siihen voi hypätä mukaan.
Kunnian kentillä
 |
| Valitsenko rahat vai kunnian? Palkkionmetsästystehtävä on yksi harvoja roolipelivalintoja tarjoavista tehtävistä. |
Olipa kyseessä sitten ystävällinen sparraus tiimikaverin kanssa, joukkotappelu turnajaisissa tai kymmenien miesten kahakka lumisilla kukkuloilla,
Mount&Bladessa ei taistelua voi välttää. Ohjaukseltaan taistelu on hyvin tyypillistä: oikealla hiiren napilla lyödään ja vasemmalla blokataan. Kilvellä voi torjua mitä vaan, ja aseella pitää ensin nähdä, mistä suunnasta vastustaja aikoo lyödä.
Konepellin alla on tavallista monimutkaisempi pelimoottori, joka ottaa huomioon muun muassa aseen optimaalisen lyöntietäisyyden ja taistelijoiden suhteellisen liikkeen. Silti pärjääminen on enemmän kiinni reflekseistä kun taktiikasta. Varsinkin suuremmat kahakat taantuvat sekavaksi huitomiseksi.
Ratsailla olo muistuttaa lähes lentosimulaattoria. Jalkaväestä vedetään vauhdilla läpi, ja jos peitsi tai miekka osuu, tappo on varma. Toisia ratsuja voi tulla turnajaistyyliin nokakkain, tai niitä voi jahdata tiukassa kaartotaistelussa nuolia ampuen. Turma koittaa, jos ratsu ammutaan alta tai vauhti pysähtyy jalkamiesjoukkoon.
Jos ei ole virittänyt omasta hahmostaan tappokonetta, on taisteluita syytä katsella kauempaa, mikä on tietenkin pidemmän päälle tylsää. Taisteluihin kerralla osallistuvien joukkojen määrää voi myös säätää: itselläni peli alkoi yskiä perusoletuksena olevan 50 miehen yksikön tullessa kerralla kentälle.
Kuka sitä juonta tarvitsee?
 |
| Ruokakaupassa. Kaupoissa on valinnanvaraa. Monipuolinen ruoka pitää myös joukot tyytyväisinä. |
Mount&Bladen oppimiskäyrä ei ole mitenkään jyrkkä, ja hahmonvirittelystä kiinnostuneen peli tempaa mukaansa nopeasti. Väkivaltaa kaipaava saattaa harmistua grafiikan yksinkertaisuudesta, ja tarinaa tai roolipelaamista halajavan
Mount&Blade jättää hieman kylmäksi. Tie Calradian herraksi on myös pitkä: siinä ajassa, kun
Halossa pelastaa maailman, ei
Mount&Bladessa vielä saa edes ensimmäistä linnaa vallattua.
Mount&Blade on kiinnostavan erilainen peli, joka todennäköisesti kehittyy vielä paljon. Jos kiinnostus liikkuu jossain siellä
Oblivionin ja
Total Warin välimaastossa, kannattaa tätä peliä ehdottomasti kokeilla.
Panu "Ego" Alku... optimoi aina hahmonsa juurta jaksaen.
