Paradox Interactive Convention 2010 keräsi tammikuun lopulla Tukholmaan Paradoxin kehittäjiä sekä pelijournalisteja ympäri maailmaa. Paradox tunnetaan parhaiten Europa Universalis -sarjasta ja sen tytärpeleistä, mutta yritys on hiljakseen ja oman latauskauppansa Gamersgaten avulla laajentunut huomattavasti. Varsinkin entisistä neuvostomaista tulleet pelit ovat tuntuneet löytävän Paradoxilta kodin. Talouden notkahduskaan ei tunnu vaikuttaneen yrityksen menestykseen. Kehitysjohtaja Johan Anderssonin mukaan menestyksen ainakin osittaisena syynä on yksityisomistus, jolloin kvartaalitalous ei sanele pelien kehittämistä.

Koska EU-sarjan pelit kattavat lähes koko viime vuosituhannen, ja Rooman ajastakin on jo peli, voidaan kysyä, onko vielä jokin aikakausi, josta voisi EU-pelin tehdä. Johanin mukaan varhaiskeskiaika ei kuitenkaan ole niin mielenkiintoista aikaa, että siitä kannattaisi peliä vääntää. Hän myös totesi, että lähimenneisyys on hankalaa eikä siksi niin kiintoisaa. Hearts of Iron on ainoa sarjan peleistä, joka yhä herättää nationalistisia tai muuten epätoivottavia ilmiöitä. Kyseessähän on peli, joka on kielletty Kiinassa, koska se kehtaa esittää Tiibetin itsenäisenä valtiona ja Taiwanin Japanin osana. Saksaa varten myös kansallissosialistiset merkit on pitänyt poistaa, ja kakkosversion Saksa-painoksessa jopa seikkaili viiksivallu nimeltä Arnie Hiller. Näin ollen odotettavissa on lähinnä sarjan aikaisempien pelien päivityksiä, kuten nyt työn alla oleva Victoria 2. Johan mainitsi, että seuraavaa peliä ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta varmaa on, että Victoriaan saadaan lisäosia. Niiden sisältö riippuu paljon pelaajien toiveista, mutta lisäosien nimet on kuulemma jo päätetty.




Tilaisuuden virallinen osuus pidettiin Tukholman kaupungintalolla, jossa käytiin keskustelua pelialasta kahden paikallispoliitikon ja englantilaisen parlamentaarikko Nick Parkin kesken. Yksimielisyys pelien tukemisesta oli suurta, ja ongelmana tuntuikin olevan se, että lähestytäänkö pelejä kulttuurina vai teollisuutena. Toisaalta kyseltiin, miksi suhteellisen hyvin menestyvää alaa tulisi erityisesti tukea? Hupia syntyi, kun Diplomacy-pelaajana mainetta niittänyt Park muistutti Paradoxin tehneen Diplomacyn tietokoneversion, jolloin koko sali puhkesi hys-huutoihin. Ainakin Paradoxin väki tuntuu suhtautuvan huumorilla hieman nolosti flopanneeseen tuotokseen. Mielenkiintoinen puolestaan oli Parkin havainto, että pelien yleisessä hyväksynnässä ollaan vähitellen pääsemässä pisteeseen, jossa väkivaltakeskustelu on keskustelua hyvän maun rajoista, eikä "lapsista kasvaa tappajia" -tasoa.

Yleiseksi käsitykseksi paneelista jäi, että tietokonepeleistä jotain tietävä poliitikko on edelleen hieman outo lintu. Tilaisuudessa nousi esille Kanadan hallituksen aggressiivinen kampanja pelinkehittäjien haalimiseksi Kanadaan, mutta panelistien mielestä se on kuitenkin pieni ongelma, eivätkä he nähneet syytä ryhtyä kilpasille Kanadan tukipolitiikan kanssa. Reaalipolitiikkaa edusti toteamus, että alan pienuuden takia pelinkehittäjät eivät ole niin suuri äänestäjäryhmä, että heitä kannattaisi erityisesti tukea. Sen sijaan mielenkiintoinen idea on pelien määrittäminen kulttuuriksi, jolloin ne pääsisivät alennetun arvonlisäveron piiriin.

Loput tapahtumasta vietettiin tutustuttaessa kahteentoista peliin, jotka vaihtelivat suunnitteluvaiheessa olevista lähes valmiisiin. Esillä oli yksi EU-sarjan peli ja toisen modi, muun valikoiman ollessa huomattavan laaja-alaista. Huomattavaa on, että esitellystä tusinasta pelistä kolmannes julkaistaan vain ladattavina, ja kaksi peliä ilmestyy myös konsoleille, mikä on Paradoxille uutta. Esillä olleista vain kolmea voidaan pitää täysin uusina peleinä, loppujen ollessa lisäosia, jatko-osia, modeja tai vähintäänkin henkisiä jatko-osia.



Perinteistä itäpeliä edustaa ukrainalaisen Graviteamin Achtung Panzer: Kharkov 1943. Combat Mission -tyylinen reaaliaikainen taktinen taistelu on paketoitu vuoropohjaisen strategisen tason kanssa. Kentällä juoksee satoja joukkoja ja kymmeniä tankkeja. Grafiikka on tietenkin nättiä ja tankkitaistelun mallinnus yksityiskohtaista. Omintakeisena myyntiargumenttina kehitystiimi on kotoisin Harkovin alueelta, joten taistelukentät ovat heille henkilökohtaisesti tuttuja. Peli julkaistaan vain verkosta ladattavana versiona parin kuukauden kuluessa.




Eräänlainen itäpeli on myös Majesty 2, jonka tulemista saatiin odottaa monta vuotta, ennen kuin 1C hankki oikeudet itselleen. Nyt luvassa on lisäosa Kingmaker, jonka kahdeksan tehtävän kampanja keskittyy goblineiden valloitushaaveisiin. Samoihin aikoihin julkaistaan myös tehtäväeditori, jonka pitäisi antaa pelille rutkasti lisää virtaa. Tehtäväeditorilla voi olla tilausta tumpelompien pelaajien keskuudessa, koska venäläiseen tapaan Kingmakerin tehtävät lupaavat olla todella hankalia.




Tyystin toisenlaista peliä on tarjolla tiimi-fps-pelissä Lead and Gold: Gangs of the Wild West. Lännenteemaisessa pelissä viiden hengen joukkueet ottavat toisistaan mittaa paikkojen räjäyttelyssä ja kullan ryöstämisessä. Neljällä hahmoluokalla on kullakin omat erikoisominaisuutensa sekä lähellä olevia kumppaneita tehostava aura. Tiimityöhön kannustetaan myös mahdollisuudella virvoittaa kavereita sekä tiimin johtajan kantamalla lipulla, joka toimii herätyspisteenä. Kartat eivät muutenkaan ole suuria, ja avuliaasti peli kertoo, missä kentän seuraava tavoite on. Lead and Goldia kehitetään pc:n lisäksi "molemmille" konsoleille.

Länkkärimaisemista huolimatta peli vaikutti välittömästi tutulta, mutta se oli kuitenkin letkeää pelattavaa eikä hintakaan tule päätä huimaamaan. Pelitestistäkin jäi hyvä maku, vaikka peliseura koostui pelin kehittäjistä, jotka kepittivät muita mennen tullen.




Täysin vastakkaista linjaa edusti Rise of Prussia. Pelistä vastaa ranskalainen AGEOD, joka siirtyi joulukuussa Paradox Interactiven omistukseen. Rise of Prussia on AGE-sarjan viides osa, ja siinä pääsee sotimaan seitsenvuotista sotaa joko Fredrik Suuren tai Preussin vastaisen koalition johtajan pussihousuissa. AGE-sarja on vuoropohjaista strategiaa jyrkimmillään, ja erityisesti postipelaajien suosiossa. Toinen AGEODin perustajista on muuten Philippe Thibaut, joka on suunnitellut muun muassa alkuperäisen Europa Universalis -pelin.




Hieman kevyempää otetta edusti Victoria 2, josta oli valmiina lähinnä valtion poliittinen hallinta. Pelin julkaisuajankohdaksi ilmoitettiinkin "joulu, mutta emme sano mikä joulu". EU-sarjan kehityksen myötä peleille alkaa yhä suuremmassa määrin tulla omanlaisensa luonne. Europa Universalis on peli imperiumin luomisesta ja Hearts of Iron kertoo totaalisesta sodasta. Victoriassa kyse on yhteiskunnan muovaamisesta, jolloin taistelet joko uudistuksia vastaan tai pyrit olemaan sosiaalisen kehityksen kärjessä. Siinä missä edellisessä pelissä konservatiivi jäi auttamatta kehityksen jalkoihin, uusi poliittinen järjestelmä ajaa muutoksiin vasta, kun taloudessa alkaa mennä huonosti ja nälkäiset kansalaiset alkavat vaatia uudistuksia.




Magna Mundi on Europa Universalis III:n modi, jonka läsnäolo on kiintoisa esimerkki liiketoimintamallista, jossa tarpeeksi lupaavat modit pääsevät Paradoxin viralliseen levitykseen. Magna Mundi pyrkii tekemään pelistä syvällisemmän ja samalla hankalamman, luomalla monipuolisia ja historiallisia tapahtumaketjuja ja rajoittamalla pelaajan toimia realistisin syin.




Kotimaista väriä tapahtumassa edustivat Nitro Gamesin nokkamiehet, jotka olivat esittelemässä uutta Commander: Conquest of the Americas -peliään. Kaukoidän sijasta kokka suunnataan nyt länteen, kohti Pohjois-Amerikan rannikkoa. Siirtokunnat on nyt perustettava itse ja niiden hallinta on myös monipuolisempaa. Pääpaino on kuitenkin edelleen tiimin edellisen pelin East India Companyn tavoin meritaisteluissa, joita voi käydä nyt jo 30 laivan välillä. Uutuutena nähdään nyt myös siirtokuntia suojaavia linnakkeita, joiden kanssa laivat käyvät tykkitaistelua. Taistelu on tietenkin entistä näyttävämpää.

Jo East India Companyssa laivastojen kapteenit keräsivät kokemusta, mutta Commanderissa voi nyt myös tuunata omia laivojaan. Tämä tuonee myös tervetullutta eroa rahdin kuljettamiseen ja taisteluun tarkoitettujen laivojen välille. Commander on luvassa loppukesästä.



Toisenlaista merihenkisyyttä tarjoaa Ship Simulator Extremes. Esiteltyjen pelien ehkä oudoimmassa vesilinnussa kruisaillaan erilaisilla paateilla moottoriveneistä matkustajalaivoihin. Vaikka maailmassa ehkä useampi ihminen haaveilee Formula ykkösellä ajamisesta kuin öljytankkerin kuljettamisesta, ei se kuitenkaan ole estänyt Ship Simulator -sarjaa myymästä puolta miljoonaa kappaletta. Kehittäjä VSTEP on ansainnut kannuksensa oikeiden laivasimulaattoreiden tekijänä, ja Ship Simulator onkin eräänlainen karvalakkiversio heidän todellisista simulaattoreistaan.

Uuden Extremes-version täkynä on mahdollisuus liikkua alusten kansilla. Tämä yhdistettynä Titanicilla purjehtimiseen voikin olla aika säväyttävä kokemus. Kehittäjät tutkivat vielä, voiko peliin lisätä myös laivojen sisäosia sekä muita miehistön jäseniä ja matkustajia. Kannella olevia laitteita voi myös manipuloida, joten oletettavasti Titanicilta voi siis paeta itse. Sen sijaan pelissä olevan fregatin tykkitorni ei tule olemaan käytettävissä.




Extremes-nimi puolestaan viittaa ääriolosuhteisiin, joissa pääsee vaikkapa sammuttamaan öljynporaustornia tai jahtaamaan valaanpyyntialuksia Rainbow Warriorilla Etelänapamantereen vesillä. Valaan pyyntiin ei kuulemma pääse, vaikka toivomus usein nouseekin esiin peliä esiteltäessä.



Tapahtuman varsinaiseksi tärpiksi oli järjestetty avaruusstrategia Sword of the Starsin kakkososan julkistus. Alaotsikon Lords of Winter saanut peli on tarkoitus julkaista vasta 2011, joten pelistä ei ollut vielä näyttää kuin konseptikuvia. Tämä ei kuitenkaan pelin esittelijöitä Martin Cirulista ja Arinn Demboa haitannut. ”Tämä on paras aika esitellä Sword of the Starsia”, sanoi Cirulis. "Kun pelissä on jotain näytettävää, sitä pitää näyttää, eikä tällainen 4X-peli vain näytä vetävältä. Nyt voimme rauhassa puhua siitä, mihin suuntaan olemme peliä viemässä."



Alkuperäistä Sword of the Starsia moitittiin muun muassa diplomaattisten mahdollisuuksien vähyydestä. Kehittäjät antoivat kuitenkin ymmärtää, että tämä oli tarkoituksenmukaista. SotS:issa on tarina, joka on mietitty loppuun asti. Jokainen peli tai lisäosa on kuin uusi luku tuohon tarinaan. Alussa ei ole diplomatiaa, koska toisensa ensi kertaa kohtaavat rodut eivät pysty sellaista kehittämään. Myöhemmin, kun pelin aikajana etenee, tällaiset asiat tulevat vähitellen mahdollisiksi. Samalla periaatteella esitellään uusia rotuja. Ensin he ovat vain satunnaisia tapahtumia, kuten tuntemattomat planeettoja ryöstelevät alukset, joiden tausta paljastuu seuraavan lisäosan myötä. Myös kakkospelin aiheena oleviin talven lordeihin on pelissä jo vihjeitä. Luvassa on siis yksi uusi rotu, joka tulee tällä kertaa sotkemaan vanhempien rotujen pasmat perusteellisesti.

Koska tarina kehittyy, on myös lähtötilanteen kehityttävä. Enää ei punnerreta yhdeltä planeetalta, vaan pelaajalla on jo alussa muutama planeetta hallussaan. Samalla päästään tasapainoilemaan innokkaiden imperialistien ja rauhanomaisempien kansalaisten sekä kehittyneiden ydinmaailmojen ja uudisasutettavien planeettojen välillä. Teknologia on alussa suunnilleen ykköspelin puolivälin tasolla, ja lopussa häämöttävät entistä suuremmat, Leviathan-luokan alukset. Cirulis luonnehtikin pelin taisteluita "merisotien tukialus-aikaa vastaavaksi". Muita uudistuksia ovat monipuolisemmat tähtijärjestelmät, joissa voi nyt olla useita planeettoja.

Avaruusstrategioiden korpimailla ei viime aikoina ole ollut tungosta. Master of Orion III:n flopin jälkeen lajityyppiä on hallinnut Galactic Civilizations. Sins of a Solar Empire osoitti, että 4X-sarjassa toimivat sekä reaaliaikainen pelattavuus että omituiset nimet. Tässä seurassa Sword of the Starsin idea tarinan kehittämisestä lisärien ja jatko-osien kautta on kiehtova, vaikka näin esitetty tarina vaatiikin aikamoista paneutumista kunnolla auetakseen.

Yleisvaikutelma tilaisuudesta oli, että valikoiman laventamisesta huolimatta tarjonta on laadukasta, ja useimmat pelit herättivät halun päästä kokeilemaan. Muista esillä olleista peleistä, eli Magicasta, Mount & Blade: Warbandista ja Lionheartista, tehdään vielä omat esittelynsä. Lisää infoa peleistä voi etsiä Paradoxin kotisivuilta osoitteesta www.paradoxplaza.com.

Panu Alku