Colonizationia voidaan luonnehtia Civ-sarjan sivupoluksi. Vuonna 1994, kolme vuotta Civilizationin menestyksen jälkeen, Sid Meier teki samoilla mekanismeilla toimivan pelin uuden mantereen valloituksesta. Tämähän on se tarina, jossa ensin ryöstömurhataan alkuperäiskansat, roudataan niiden tilalle miljoonittain orjia ja irtaudutaan lopulta väkivaltaisesti emämaasta.

Ymmärrettävästi Colonization ei esittänyt asiaa ihan tältä kantilta.
Peli on sittemmin pysynyt Civ-friikkien tietoisuudessa, mitä auttanee, että siitä tehtiin niin Mac-, Amiga- kuin Win95-versiotkin. Jokin aika sitten alkuperäinen Colonization pistettiin vapaaseen jakeluun, joten pelin voi ladata netistä tutustumista varten.

Sid Meier on haastattelussa todennut, että juuri Colonizationia on eniten pyydetty uudelleen tehtäväksi. Nyt kun viimeisin Civilization on hiottu valmiiksi ja peli on konsoliversioiden myötä kohtuullisen kuumaa kamaa, on luontevaa, että Colonizationista tulee uusintaversio.

Uusi peli ei ole Civ IV:n modi tai lisäosa, vaan se tulee olemaan aivan itsenäinen peli. Tämä johtuu pelien suurista eroista, pelkkänä modina toteutettuna uusi Colonization olisi ollut kömpelö.

Ah muistoja. Kauan, kauan sitten ikivanhassa tietokoneessa...

Alkuperäisessä Colonizationissa pelaaja edusti yhtä neljästä eurooppalaisesta suurvallasta. Uusi maailma on löydetty, ja kuningas lähettää tutkimusryhmän perustamaan siirtokuntaa ja keräämään rikkauksia. Merimatkan jälkeen maatakin löytyy ja hyvin pian myös alkuasukkaita.

Toimiminen paikallisväestön kanssa olikin pelin kantavia ideoita. Intiaanien kanssa voi käydä kauppaa ja he voivat opettaa uusien resurssien hyödyntämistä. Lisää työvoimaa saa käännyttämällä intiaaneja joko rauhallisesti tai aseiden voimalla. Ironisesti pelimoottorissa väkivalloin käännytettyihin viitattiin orjina, vaikka itse pelissä heistä puhuttiin käännynnäisinä.

Intiaanit saattavat aiheuttaa myös ongelmia pelaajan laajentaessa imperiumiaan, joten varsinkin espanjalaisilla pelattaessa lopullinen ratkaisu on ihan käyttökelpoinen vaihtoehto. Tosin myönnytyksenä poliittiselle korrektiudelle intiaanikylien hävittäminen vähensi loppupisteitä.

Pelaajan kaupungeissa kerätään resursseja Civeistä tuttuun tapaan, mutta nyt yksi työmies voi kerätä vain yhtä resurssia. Pelaajan on siis päätettävä, tuodaanko pellolta puuvillaa vai viljaa. Resursseja voi myös jalostaa, sillä sokeri sinänsä ei ole kovin arvokasta, mutta siitä saatava rommi on. Oman lisänsä taktikointiin tuovat tuotantoa kasvattavat lisärakennukset sekä spesialistit, jotka ovat jollain tietyllä alalla tehokkaampia kuin muut.

Uskon miehiä. Suurmiesten houkuttelu on uuden version suurin uudistus.

Alussa pelaaja on täysin riippuvainen emämaasta. Kauppatavaroita myymällä saadaan valuuttaa, jolla voi ostaa tarvikkeita, laivoja tai palkata erikoismiehiä. Tarjolle tulee myös sekalaista sakkia, joka haluaa päästä uuteen maailmaan etsimään onneaan.

Uuden maailman puolella voi tuottaa vapausaatetta, joka hiljalleen kääntää ihmisten päät itsenäisyyden kannalle. Kuningas on myös koko ajan nostamassa kaupasta maksettavia veroja. Viisaasti kuningas ei kuitenkaan käytä rahoja turhuuteen, vaan investoi armeijaan. Tämä armeija pelaajan pitää sitten voittaa, ennen kuin itsenäisyys on saavutettu.

Colonizationissa ei ollut suuria keksintöjä tai maailmanihmeitä rakennettavaksi. Sen sijaan vapausaatetta keräämällä sai puolelleen suurmiehiä, kuten Hernando Cortezin tai Benjamin Franklinin. Tämä osa-alue oli ehkä heikoiten toteutettu, kun muutamat suurmiehet olivat täysin ylivoimaisia toisten ollessa lähes turhia. Lisäksi samat tyypit saattoivat palvella vaikka kaikkia valtioita.

Kuninkaan kurinpitojoukot. Onneksi kruunun soltut ovat tottumattomia moderniin sissisotaan.

Toinen turha ärsyke oli pelin USA-keskeisyys. Kaikki itsenäisyyden termistö oli Yhdysvaltojen itsenäisyyssodasta, ja kapinan alkaessa pelaajan kaupungit vetivät tähtilipun salkoon. Tästä ei ole ainakaan ihan kokonaan päästy eroon, sillä vapausaatetta kerätään yhä kellojen (liberty bells) muodossa.

Kaiken kaikkiaan alkuperäinen Colonization oli tarpeeksi lähellä ollakseen Civ-veteraaneille tuttu, mutta kuitenkin tarpeeksi erilainen tarjotakseen uutta ja mielenkiintoista haastetta. Sittemmin olen tarttunut peliin silloin tällöin juuri silloin, kun haluan vaihtelua Civilizationista.

Uusi kaupunkinäkymä. 14 vuodessa on jonkin verran edistytty käyttöliittymäsuunnittelussa.

Testailun perusteella uusi Colonization on hyvin valmis ja toimiva, ja vain muutama pikkukohta loisti enää poissaolollaan. Pelimekaniikkaan on kajottu mahdollisimman vähän, ainoastaan suurmiehet ovat saaneet uusintakäsittelyn. He ovat nyt neljässä ryhmässä, ja kussakin ryhmässä kerätään eri pisteitä. Suurmiehet ovat myös samalla janalla, joten halvemman jätkän voi hylätä, jos haluaa kerätä suurempaa pistepottia arvokkaampaa tyyppiä varten.

Jotkin Civ IV:n uudistuksista ovat myös mukana. Yksiköt keräävät nyt kokemusta ja pelaaja hoitaa suhteitaan intiaaneihin ja muihin uudisasukkaisiin Civistä tutulla tavalla.

Kaiken kaikkiaan päivitys on tehty harkiten ja uusintaversio tuntuu tutulta, mutta samalla hyvällä tavalla uudelta. Täysversiosta voi sitten tarkistaa, kuinka alkuperäistä peliä vaivannut USA-keskeisyys on saatu siivottua ja miten peli taiteilee ajankohdan epämiellyttävämpien yksityiskohtien kanssa. Nyt on kuitenkin jo varmaa, että Colonization tekee ansaitun paluun Civ-pelien kaartiin.

Panu "Ego" Alku

Sid Meier’s Civilization IV: Colonization
Kehittäjä: Firaxis
Kustantaja: 2K Games
Alustat: Pc, Mac
Julkaisu: 22.9.2008